first days' orientation

Saludos de Salcedo! At the moment I'm already sitting on the bed of my room in my new home town, Salcedo, but the time has flewn so fast that I haven't yet had any time to blog! The flight went by watching movies so the farewell party post is coming later, but I wanted to share these pics from the orientation first! When we arrived to Ecuador on Wednesday afternoon, the YFU Ecuador volunteers met us at the airport and we took a buss together to a place called La casa de espirialitulidad in Quito, where we had our two day orientation camp together with all the YFU exchange students in Ecuador. Just a side note, there was also something a bit speial welcoming us to Ecuador; the erupting Cotopaxi! It's one of the largest volcanoes in the whole world and hasn't erupted since 1904 before this month! The place was wonderful and so were all the people, and at the moment I'm still pretty sad that I wont see them for a while, we had such a great time together! The volunteers were amazing and did a great job, and we learned a lot of useful information (including a bit of Salsa on the last day!) for our coming exchange year. There were students aged from 15 to 18 from Germany (most of them!), Switzerland, US, and us lone riders from Sweden, Danmark, Norway, Canada and Finland. We talked in English which made everything a lot easier, and was indeeda nie, soft landing in Ecuador. Already from the plane we could see how amazing the country is (The Andes are beyond describing) and we were really lucky with the weather. We also visited Quito centrum to get the final confirmations of our visas, but only very shortly. The activities included discussions with the volunteers like 'Who am I' , 'Who are the Ecuadorians', 'The YFU rules' and 'Being an exchange student'. We also ate a lot - typical ecuadorian foods and juices, it was delicious!- and did some games and saw these beautiful presentations about Ecuadorian culture made by the volunteers. Overall they were two really amazing days and I can't wait to meet everyone again on the YFU trips and camps! But for now, Salcedo with my host family! Everyone is really nice, the language is really hard and I feel pretty lost all the time but everything's good here. More about that later, Chao!

/ 

Saludos de Salcedo! Tällä hetkellä istun jo oman huoneeni sängyllä uudessa kotikaupugissani, Salcedossa, mutta aika on mennyt niin nopeasti ettetn ole ehtinyt missään vaiheessa vielä tänne kirjoittelemaan. 15 tunnin lento meni elokuvia katsellessa joten läksiäis illan postaus on vasta tuloillaan, muta ensiksi halusin kuitenkin jakaa kuvia ekojen päivien orientaatioleiriltä. Kun saavuimme perille Ecuadoriin keskiviikkona, YFU Ecuadorin vapaaetoiset olivat meitä kentällä vastassa. Menimme kaikki yhdessä bussilla La casa de Espiriatulidad nimiseen nunnien ylläpitämään majatalon kaltaiseen, todella hienoon paikkaan. Meitä oli muuten tervetulleeksi toivottamassa myös Cotopaxi tuhkapilvineen! Yksi maailman suurimmista tulivuorista on purkautunut viimeksi vuonna 1904, joten olimme ensimmäiset vaihtarit ikinä jotka näkivät sen purkautuvan!  Eka ilta menikin lähinnä nukkuessa mutta seuraavana aktiviteetit jo alkoivat. Mm. keskusteluja vapaaehtoisten kanssa (entisiä vaihtareita hekin) siitä keitä olemme, keitä ovat Ecuadorilaiset, mitkä ovat YFU:n säännöt ja mitä tarkoittaa vaihto-oppilaana oleminen. He esittelivät meille myös upeilla näytelmäpätkillään Ecuadorin kulttuuria, leikimme ja tutustuimme toisiimme ja vikana iltana myös opettelimme salsaa! Ja tietysti söimme paljon. paikallinen ruoka ja tuoreet mehut ovat super hyviä! Orientaatioleiri kesti siis sen reilun kaksi päivää, ja siellä oli kaikki Ecuadoriin tulleet YFU:n vaihtarit. Yhteensä meitä oli noin 30, suurin osa Saksasta, osa Sveitsistä, kaksi Jenkeistä ja sitten me yksinäiset sudet Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Kanadasta sekä Suomesta. Kaikki vaihtarit sekä vapaaehtoiset olivat super mukavia, joten lähteminen leiriltä oli haikeaa ja on nyt jo ikävä kaikkia! Odotan innolla että näemme toisemme taas YFU:n matkoilla ja leireillä, ja ehkä myös vapaa-ajalla kunhan kieli ja bussit ja kaikki tästä selkenee. Mutta nyt kuitenkin Salcedo isäntäperheen kanssa! Kaikki ovat tosi mukavia, Ecuador on upea, kieli on tosi hankalaa ja olen aikas eksyksissä lähes koko ajan, mutta poquito a poquito opitaan ja kaikki on täällä hyvin! Ekoista päivistä täällä perheen luona lisää myöhemmin, nyt Chao amigos!

Cotopaxi

the view, oh the view

The Amazonian culture by Ariel !

hopefully we're able to do that after the year :o

the volcanoe of the Talent show

Estamos bailando salsa!

the volunteers!

most of the time I don't know what I eat, but the taste is good!

the stereotypical Sacandinavians :D

Norway, Finland, Canada and US!

Germany, Norway, US, Finland, US and the Cotopaxi !

My German roommate :)

farewell

I'm leaving the day after tomorrow! Eek! Now these moments of clarity when I realize what is happening are coming more often and I’ve already cried a couple of times, but still most of my days is just blurry mess and easy waves to my friends thinking ‘’see you soon’’. And yep, I will see them soon, but not that soon, which I still find really hard to get. At some point I’m gonna get it, and I’ll have to make sure that I’ll have a packet of tissues close to me then. This morning I came home from a cruise to Stockholm, where we spent a nice weekend with my sister and grandma. After I had hugged my grandma for a bye-for-a-year I went to do some souvenir shopping with my mom – found some nice things, more about them later! – and our traditional Café Esplanad lunch. I also went to get my Visa from the YFU office – yes! It came! At last! But no matter how late, at least it came, thank god! – and shopped some more salmiakki and rye chips, enjoyed my last minutes in Helsinki with over prized rasberries and also saw a friend for 15 minutes. Then I took a bus home, where I was supposed to help getting ready for our evening’s small farewell party with neighbours and a few friends of mine.  We had a lovely evening with all the great people and mom’s great cookings and dad’s great drinks – neither which I actually got to taste because I was either telling about my host town or saying bye to someone or just trying to get all out of the people closest to me – and our fantastic Ecuador quiz and I’ll for sure write a whole photo-filled post about it! I’m planning to do it on the plane, since tomorrow is propably going to be busy with packing (it seems like a mission impossible. Not exaggerating.) and anyways I’ll have lots of time on the 13 hour flight.  But before the post about todays farewell party I want to share these now already couple months old photos that were taken on the surprise farewell party my old classmates organized for me. It was for sure the sweetest thing anyone has ever made for me. <3 I thought that I was going to have a girls night at my friends but when I arrived, almost everyone from my old class and few other schoolmates too run from behind the corner shouting ‘SURPRISE!’ and surprised I for sure was! My friends had baked and cut small Ecuadorian flags and bought cute pink kitchen ware – with out forgetting pink cups obviously – and balloons and overall organized together a super lovely evening, completely in secret! I’m going to treasure the memory of that night at least as close to me as my polaroid photos from that night and a card that I got from everyone there. My friends really mean the world to me and I’ll miss them all a lot <3

Ylihuomenna lähtö! Apua! Nyt näitä hetkiä millon iskee jo etukäteisikävä ja kielipelot ja muut tulee jo vähän useemmin, mutta siltikään suurimmaksi osaksi ajasta en osa amuuta kuin vihellellen listailla pakattavia asioita ja heilutan kavereille tyytyväisenä ajatellen ’’nähdään pian’’. Ja niinhän me nähdäänkin, mutta vaikka se onkin pian niin vajaa vuosi on silti aika pitkä aika! Jossain vaiheessa se kaikki sitten iskee kunnolla, pitää varata sille nenäliinoja. Tulin tänään aamulla takaisin Suomen Tukholmasta, jossa kävimme siskon ja mummin kanssa risteilyllä. Oli kyllä mukava viikonloppu ja kiva  viettää vielä aikaa mummin kanssa! Kun mummi pääsi matkaan ja annettiin jo halit tuleva vuoden varalle, jatkoin äitin kanssa tuliais-ostoksille (löytyi vaikka mitä, niistä lisää myöhemmin!) ja lounaalle meidän perinteiseen Cafe Esplanadiin. Sitten kävin hakemassa YFU:n toimistolta viisumini – se tuli kuin tulikin! Muutama vaivainen päivä ennen lähtöä, mutta tulipahan kumminkin! Helpotuksen huokaus – ja sen jälkeen vielä salmiakkia ja ruissipsejä. Sorruin myös ylihinnoiteltuihin vadelmiin koska piti saada vielä vähän herkutella, kun vikaa kertaa vuoteen olin Helsingissä. Kerkesin nähdä yhtä kaveria vielä vartin verran ja sitten pitikin jo suunnata kotiin läksiäisiltaa valmistelemaan. Matkalle osui tuttuja ja kotiin toki sitä vielä enemmän, mutten osannut oikein kunnolla ketään moikata.  Oli kyllä kiva ilta naapureiden ja kavereiden kanssa (äiti ja iskä oli järjestänyt kaikenlaista hyvää syötävää ja juotavaa ja pidettiin kaverin kanssa äitin toivoma Ecuador- tietokisakin), ja siitä varmasti vielä kokonainen postaus! Lentokoneessa viimeistään minulla onkin aikaa kirjoitella, huominen kun menee aikalailla pakatessa varmaankin aamusta iltaan! Kun tuota kasaa tossa lattialla katsoo ja vertaa maksimi kilomäärään ja laukun kokoon niin aika mahdottomalta se vaikuttaa. Mutta mahdotonkin on mahdollista, toivottavasti ainakin. Mutta tosiaan ennen tämän päivän läksiäisiä pitää jakaa myös nyt jo pari kuukautta vanhat kuvat ylläriläksiäisistä jotka vanhat koulukaverini minulle järkkäsi kesäkuun alussa. Olin siis menossa viettämään tyttöjen iltaa kaverille, ja sieltä juoksikin kulman takaa muutamaa poissaolijaa lukuun ottamatta koko vanha luokkani ja rinnakkaisluokkalaisia yllätystä huutaen! Yllätyin kyllä todellakin ja aloin heti itkemään, ehkä ihaninta mitä mulle on koskaan tehty. <3 Kaverini olivat leiponeet ja askarrelleet Ecuadorin minilippuja ja ostaneet ihanat pinkit koristeen (pinkit mukit mukaan lukien tietysti) ja puhallelleet ilmapalloja ja ennen kaikkea järjestäneet kaiken yhdessä vaivalla ja onnistuneesti salassa! Vaalin kyllä tuota muistoa ainakin yhtä tiukasti kuin konkreettiseksi muistoksi jäänyitä polaroid kuvia ja korttia johon kaikki kirjoitivat terveisiänsä. Kaverini merkitsevät mulle ihan hurjasti ja tulee kaikkia kova kova ikävä <3

 

Yes I'm aware that I look like a hamster (sorry hamsters) in pretty much all these photos, but atleast I was a totally happy hamster ❤️

/ Olen kyllä tietoinen että näytän ihan hamsterilta (ei millään pahalla hamsterit) aikalailla jokaisessa kuvassa, mutta ainakin olen super onnellinen hamsteri ❤️

Have a great week!

/ Ihanaa viikkoa!

Love, Anna

FOLLOW WITH BLOGLOVIN

up and down

Exchange student roller coaster! That's what's up. And down. And up again. And the same way we did move also at Weeeked festival, what a perfect kind of last weekend in Finland! I do still got one full week before my flying day, but next weekend I'm gonna spend at a cruise to Stockholm with my sister and granny. These days have been great, but sad too. I finally realized that I'm leaving and my first expression was 'what the heck am I doing'. When I had to say goodbye to my friends I stood up until 4 am because my head was a mess, I thought about everything that I'm not gonna see this year and especially everyone that I'm not going to see. But when I finally got some sleep it did help - like it always does - and I was back to being excited. Still sad, but excited at the same time.

Vaihtarivuoristorataa! Sitä on liikkeellä! Ja ylös alas mentiin kyllä Keinutaanki tahtiin viime viikonloppuna Weekend Festivaaleille, ei ehkä parempaa vikaa Suomi-viikonloppua oisi voinut olla! Onhan mulla lähtöön juu vielä viikko (tasan!), mutta ensi viikonloppu meillä menee Tukholman risteilyllä siskon ja mummin kanssa. Mutta tosiaan. Nämä viimepäivät on ollut ihan super ihania, mutta oon nyt ruvennut tajuamaan että olen oikeasti lähdössä pois niin pitkäksi aikaa ja sen tajutessa ekana mieleen tuli 'Mitä helkuttia oon tekemässä'. En halua lähteä -vaihe iski kun piti sanoa moikat (ei tosiaankaan hyvästit, mutta näkemiin vähäksi aikaa) kavereille sunnuntaina ja pikkupaniikki on ollut meneillään siitä asti, mutta silti en kyllä mistään hinnasta peruisi tätä mahdollisuutta. Ja niin kuin aina, yöuni auttoi ja aamulla olikin jo taas innostusta ilmassa tuttuun tapaan. Tekisi mieli sanoa että pahimmasta siis päästy yli mutta enpä ole ihan varma! Mutta kaiken haikeuden ja valituksen kukkuralla on kyllä se, että ootan lähtöä tosi innolla. 

In between today and when posting the last time we've been up to all things nice with my family and friends. My mom had a business trip so we ate dinner at Mankeli restaurant (the best one in Tuusula!) with my sister and dad. Me and Anni also took part in our very own color run, Sanna-Mari I got to see after way too long time at a picnic, and weekend was spend at Weekend with our lovely group. Martin Garrix a.k.a. my future husband was one of the best, David Guetta still is THE DJ for me, and Avicii for sure deserved to be the great last performer. On Sunday we got ourselves and our aching foots and throats out of bed to meet in Helsinki with our five girls group. We did some shopping and went to eat at Splizzeria (me likey!) and then had our traditional dessert at the lawn. And Eve honey had bought some mudcake, yum <3 Monday was the last holiday here for the Finns so I spent it at the beach with friends, and today when others went to school I couldn't stay too far either since I wanted to meet with my high school mates at coffee, since I probably wont see them before next summer. Eeks. The hardest thing about leaving is for sure leaving everything and especially everyone behind. I love my friends so very much and I'll miss them awfully much and honestly said I'm not sure how I'll survive without them. But luckily I'm not leaving for good. And there are tons of great things awaiting in the beautiful strange land. Let's just say that no matter how excited and happy I am about being an exchnae student and I would never give away this chance I've gotten, but it's not all sunshine and roses. I still do have seven days here (before coming back) and I'll take all out of them.

Viime postauksen jälkeen ollaan puuhailtu kavereiden ja perheen kanssa kaikenlaista kivaa. Äiti lähti vielä työmatkalle mutta kävimme iskän ja siskon kanssa syömässä Mankelissa (Tuusulan parhaita!) Annin kanssa toteutettiin meiän oma color run metsässä maissitärkkelyksen kera kun aito alkuperäinen jäi väliin, Santsia näin pitkästä aikaa piknikillä ja perjantai sekä lauantai menikin mainion sekalaisen sakin kanssa Weekendissä. Martin Garrix a.k.a. tuleva sulhanen oli yksi parhaista DJ-jumalan David Guetan lisäksi, ja koko festareitten pääesiintyjä Avicii oli kyllä paikkansa ansainnut. Sunnuntaina yritettiin herätä kipeitten jalkojen ja kurkkujen kanssa mutta jaksettiin kuin jaksettiinkin mennä Helsinkiin ihanalla tyttöviisikko-porukallamme. Kiertelimme vähän kauppoja ja kävimme syömässä Splizzeriassa (tykkäsin!) ja jälkkäriksi ostimme jätskiä jota söimme tavalliseen tapaan pikkuparlamentin nurtsilla. Ja Eve ihana osti meille vielä mutista, nam <3 Maanantai oli täällä suomalaisilla vika lomapäivä, ja se meni ihanasti rannalla (uskallettiin jopa uimaan, hyvä me). Kun  koulut tänään alkoi niin piti munkin päästä koulun maille, Vallilasta löytyi mukava Suvanto-niminen kahvila jossa kävimme Hellun luokkakavereiden kanssa, joita niitäkin näin nyt ehkä vikaa kertaa ennen ensi kesää. Kaikista hankalinta tässä lähdössä on se, että rakastan kaikkia kavereitani ihan hirmuisesti ja mulla tulee ihan hirveä ikävä kaikkia. Ja kaikkea. En ole kovinkaan paha koti-ikävöijä, mutta laatuaikaa perheen kanssa tulee ikävä. Puhumattakaan suklaasta ja ruisleivästä ja valoisista öistä ja kaikesta mahdollisesta. Huuuh. Pointtinahan siis tässä on se, että vaikka kuinka ihanaa onkin lähteä kohti suurta ja tuntematonta, niin ei se ihan pelkkää ylämäkeä ole. Lähempänä lähtöä fiilisket korostuu entisestään, lentokentällä tulee varmaan pikku hermoromahdus. Mutta siihen asti mennää  päivä kerrallaan! Seitsemän päivää jäljellä, ja aion ottaa niistä kaiken irti.

Love, Anna

FOLLOW WITH BLOGLOVIN

flower power

Moi! At the moment I'm sitting in our sunny kitchen listening to finnish-swedish radio station and eating rye bread with oltermanni (the best kind of Finnish cheese) and wandering how on Earth I'll survive without either of them I think that I'll have to pack one suitcase full of them, Jenkki - gum, salmiakki (salty liquorice that no one else than Finns like), chocolate and Finnish water (I'm a huge water drinker so I can say that water tasted different depending where it's from, and Finnish water is good!). The problem is that I'm having problemos with just packing my shoes into the 25 kilos.. But it's gonna be fun trying! On Sunday I was helping my sister with moving her to anew apartment (I got a thing for organizing so it was fun at least for me! And good family time) and this week I've been meeting with friends a lot; on Monday my and my friend who's going to US for exchange went for coffee at Kuppi & Muffini in Helsinki (really liked it!) and tried to find all those things from our shopping list - vacuum bags check and wallet hunt coninues! On Tuesday me and my classmate went to see Paper Towns in the movies (thumbs up!) and shopped a little. I bought the book about Finnish nature and culture in Spanish that I found on Monday, and the world's cutest socks and a couple pieces that I was not supposed to buy. You see, since this coming year is pretty expnesive I've been trying to save money and decided not to buy anything this summer in Finland, but a rule's made a rule after some execptions, right? We also met with our other classmate in Jumbo shopping mall, and in the evening I went to help my skating friend at cleaning her granny's playhouse. It's super weird to see these lovely people and think that I won't soon see them for a year! Today my and my childhood friend from our neighborhood will have a good old time sleepover and propably watch a good chick flick and dip veggies, yum! We also have great plans for Tomorrow and on Friday I'll see one of my best friends after 4 weeks, and then I'll continue to Weekend festival with my dancing friend. I alredy have my golden temporary tattoos ready and I've been listening to all the artists on Spotify and I'm really excited! These photos were taken already at the early Spring (when there was no green yet!) and I meant to share them then, but always something else came up so here they finally are making this 'what I've been up to' text more living! I would have felt sharing these from another country!

/ Moi! Tällä hetekllä situn aurinkoisessa keittiössä ja syön ruisleipää oltermannin kanssa ja koitan pohtia miten tulesn selviämään ilman niitä vajaan vuoden verran. Minun on varmaankin pakko pakata laukullinen niitä, Jenkki-purkkaa, suklaata, salmiakkia ja vesipulloja (suomalainen vesi maistuu kaikkein parhaimmailta, ihan tosi!)! Ongelmana vaan on että jo kenkieni ahtaminen siihen vaadittuun 25 kiloon tulee olemaan haaste! Mutta eiköhän siitä ihan hauska, toivottavasti lopulta onnistuva yritys tule. Olin sunnnuntaina auttamassa siskoani hänen muuttamisessa (mulla on joku outo into järjestämiseen joten olin mieluusti apulaisena! Ja sitä paitsi kivaa laatuaikaa perheen kanssa siinä samalla!) ja tällä viikolla olen nänyt paljon kavereita; Maanantaina kävimme Jenkkeihin suuntaavan vaihtaritoverini kanssa kahvilla Kuppi & Muffinissa Helsingissä (tykättiin kyllä kovasti!) ja etsiskelimem myös kohtia ostoslistoiltamme - vakuumipussitt löytyi ja Suomi- opas valikoitui mutta lompakkojahti jatkuu. Tiistaina olin koulukaverini kanssa katsomassa Paper Towns leffassa (peukut pystyyn!) ja kieretlimem vähän kaupoilla joista noudin sen maanantaina valikoituneen espanjan kielisen Suomi-opaskirjan, maailman söpöimmät Go bananas!-sukat ja pari juttua mit ei oikeastaan ollut tarkoitus ostaa.. Mullahan nimittäin oli päätös olla ostamatta mitään ennen tätä melko kallista tulevaa vuotta, muutama poikkeus vahvistaa säännön eikö vaan, heh? Tapasimem Jumbossa myös toisen koulukaverimme ja illalla menin auttamaan luistelukaveriani siivoamaan hänen mummonsa leikkimökkiä. Tänään suunnielmissa olisi pankissa käymisen jälkeen vanha kunnon yökylä naapuriystäväni kanssa, ja ehdotin vielä vastausta saamatta jotain hyvää tyttöjen leffaa ja vihannesten dippausta, toivottavasti Evellekkin passaa! Huomiselle olisi kanssa hienoja suuria turistibussi ja Escape room suunnitelmia luokkalaisten kanssa, ja perjantaina näen vihdoin ja viimein Santsin kanssa uudestaan ja iltapäivällä suuntaamme tanssikavereiden kanssa Weekend festivaaleille! Kulta-hopeat väliaikatatuinnit on jo ostettu ja olen kuunnellut kaikkia siellä esiintyviä artisteja Spotifystä ja ootan tosi innolla! Nämä kukkapanta kuvat tuli otettua jo alkukeväästä (kun oli vielä rumaa ja epävihreää) ja oli tarkoitus jakaa täällä jo silloin, mutta aina tuli jotain, niin tässä ne vihdoinkin tätä 'mitäs olen puuhaillut' tekstiä elävöittämässä. Toisesta maasta näiden postaaminen olisi tuntunut vielä kummemmalta!

swaeter Veromoda, jeans Veromoda, hairband from Turkey and boots Miss Selfridge

Such beautiful faces, hope my grimaces make your day. Have a great week!

/ Niin kauniita ilmeitä taas, toivottavasti irvistykseni piristää! Ihanaa viikkoa!

Love, Anna 

FOLLOW WITH BLOGLOVIN

18 days

Howdy! I hope you're doing well! As I promised, this time I'll have something to say about my future exchange year. Near-future, actually! I'm leaving on August 19th at 7 a.m. , so I've only got eighteen days left in my homecountry! It's almost twenty so it is quite a lot actually, but at the same time it's unbelievably little and time is running faster and faster when we're getting closer and closer to my departure day. This summer has been amazing, as summers have a way of being. And it will continue to do so - it's not over just yet! Who cares that the weather is terrible, between the rain there also comes some sunshine and my friends bring sunshine enough into my days! Okay done with the cheesyness. And back to the topic. Exchange year. In nineteen days. And I still can't get it that I'm going away all by myself for a whole year! Or actually 10-11 months. But still! 

/ Moikka! Toivottavasti kuuluu hyvää! Niin kuin viime postauksen loppuun jo mainitsinkin, nyt oisi asiaa lähenevästä vaihtovuodesta. Nopeasti lähenevästä! Lento Amsterdamin kautta khti Quitoa lähtee 7.00 19. elokuuta, elikkä minulla on vielä 18 päivää täällä tutussa ja turvallisessa kotimaassa! Melkein parikymmentä eli aika reilusti vielä, mutta samaan aikaan se tuntuu älyttömän vähältä ja aika lentää sitä nopeammin mitä lähemmäksi lähtöä tullaan! Tämä kesä on ollut ihana - ja tulee jatkossakin olemaan, eihän se vielä ohi ole! Sää on ollut ihan esterin takapuolesta mutta ainakin sitä paikoitellen esiintyvää aurinkoa on oppinut arvostamaan ja kaverit tuo kyllä valoa arkeen. Mutta ennen kuin mene liian juustoiseksi niin takaisin vaihtariaiheeseen. Mulla oisi 18 päivää aikaa tajuta että olen oikeasti lädössä vuodeksi toiselle puolelle valtamerta ihan yksin! Tai no tarkkaan ottaen 10-11 kuukaudeksi, mutta kuitenkin.

Ainola - the house of Jean Sibelius, a world famous Finnish composer

When I was sitting in the bus going to Jyväskylä, where I spent couple days this week with my parents at our Summer Cottage, and reading my exchange friends blogs and being there all by myself I  wrote this horribly long and confusing text about all my worries (and solutions too, luckily) and feelings towards this coming event. But that was too confusing to even share with you. Ooh well this is too but try to keep up! ;) The whole summer, especially these 'last days' I've been trying to spend time with my friends as much as possible (while also working), because I know that I won't see them for a long time. I've also been trying to cross things of my bucketlist and also expand it a little, and it's gone well so far! Some things I'll do next week and the wee after that, and the last one that I just don't have the time - or money - to make true I'll leave for next summer, it's good to have plans ready isn't it! I've also been stressing about packing and talking to my host sister and host mom and wondered what to bring as souvenirs and all that. I've still got lots to do before leaving - in addition of spending time with friends and family - , for example getting a credit card for across the sea -emergencies, buying eye contacts for a year, study more Spanish, buying a new wallet and keeping my fingers crossed so that I'd get my visa in time. That's another story to tell, perhaps another day..

/ Kun istuin itsekseni bussissa kohti Jyväskylää, jossa vietin muutaman päivän tällä viikolla vanhempieni kanssa mökillämme, ja luin samalla vaihtareiden blogeja, kirjoitin semmoisen hirmuisen pitkän ja sekavan tekstin tästä kaikesta hermostuneisuudesta ja innostuneisuudesta ja peloista ja kaikesta sekavasta. Siitä tuli niin sekavaa ajatuksenkulkua että ajattelin tänne julkaisua varten vähän siivota. Koko kesän, varsinkin nämä 'viimeiset päivät' olen yrittänyt olla mahdollisimman paljon kavereiden kanssa ja nähdä vähän niin kuin varastoon, koska pitkään aikaan ei muuten kasvokkain pääse olemaan kuin vain skypen välityksellä. Samalla olen yrittänyt vetää rukseja yli ämpärilistaltani  ja laajentaakin sitä vähäsen, ja se on kyllä sujunut hyvin! Muutaman kohdan toetutan vielä tulevilla viikoilla, ja viimeiseksi villahousuksi jäävä Powerpark suunnitelma jää ihan vaan ajan (ja kyllä rahankin) puutteen vuoksi odottelemaan ensi kesää, mutta kivahan se vaan on että on jotain ensi kesällekkin suunniteltuna! Olen myös tässä stressaillut pakkaamisesta ja jutellut isäntäperheeni siskon sekä äidin kanssa ja pohtinut mitä tuliaisia tuoda ja kaikkea sellaista Minulla on vaikka mitä hommaa ennen lähtöä vielä - kavereiden ja perheen kanssa ajan viettämisen lisäksi - kuten esim. hätätilanne luottokortin hankkiminen, vuoden varaston piilariostoksen tekeminen, espanjan opiskelu ja sormien ristissä pitäminen sen varalle että kerkeisin saamaan viisumini ajoissa lähtöön. Siitä onkin muuten sitten ihan oma tarinansa kerrottavaksi.

Lottamuseo - A Building where they used to educate the women working at the war, a.k.a. the 'Lottas'

I've also been trying to see more of my hometown and homecountry and take lots of photos to show in Ecuador. A good day for that was when our german friends visited us and we took them for a little sightseeing.

/ Olen rakkaiden ihmisten lisäksi yrittänyt nähdä mahdollisimman paljon rakasta kotimaatani ja ottaa paljon kuvia, joita voisin siellä sitten pohjolasta kysyville näyttää. Oiva päivä tämän toteuttamiselle oli kun saksalaiset toverimme olivat meillä kylässä ja kiersimme muutamia Tuusulan omia nähtävyyksiä.

Nowadays the building works as a museum and a cafe - the bets in the town, actually!

For the honor of the 18 days, here's a list of 18 things to do before leaving for exchange year:
/ 18  jäljellä olevan päivän kunniaksi, tässä 18 asiaa jotka tehdä ennen vaihtoon lähtöä:

 1. Check your vaccinations / Tarkista tarvittavat rokotteet

 

2. Get your visa on time / Hanki viisumi ajoissa

3. Get to know your host country a bit / Tutustu hiukkasen kohdemaahan

 

4. Talk with your host family / Juttele isäntäperheesi kanssa

 

5.  Tell your high school and your Student organization that you're going for an exchange year / Ilmoita opiskelupaikallesi ja SLL:lle että lähdet vaihto-oppilaaksi

 

6. Inform your hobby organisations that you're not continueing at the fall / Ilmoita hararstuksiin että et ole jatkamassa syksyllä

 

7. Study the language / Opiskele kieltä 

 

8. Take photos of your home country / Ota kotimaastasi kuvia

 

9. Make sure that all your exchange papers are ready and correct - on time! / Varmista että kaikki vaihatripaperisi ovat valmiina ja täytetty - oikein ja ajoissa!

 

10. Get a credit card and check your banc cards and accounts and everything / Hanki luottokortti hätätilanteita varten ja tarkista pankkikortit ja pankkitilit ja kaikki turan tärkeät raha-asiat

 

11. Spend lots of time with your family and friends / Vietä paljon aikaa perheen ja kavereiden kanssa

 

12. Eat lots of your home country favorites / Syö paljon kotimaasi lemppareita

 

13. Buy stuff that you'll need from home, like contact lenses and medecins and such / Osta tarvitsemasi jutut kuten piilarit, lääkkeet yms

 

14. By souvenirs for your host family and your host country friends / Osta tuliaisia isäntäperheellesi ja uusille tuttavuuksille

 

15. Buy an adapter / Osta adapteri

 

16. Start packing / Aloita pakkaaminen

 

17. Get nervous and excited and thousand feelings at once / Ole hermostunut ja innostunut ja kaikkea mahdollista samaan aikaan

 

18. Get to the airport and have the time of your life! / Painu lentokentälle ja vietä elämäsi vuosi!

 

These 11.00 p.m. summer night views from our balcony I will miss a lot

The day before we celebrated the farewell of our lovely friend, Sanni, (her lovely blog can be found here!) who has a plain to catch to Germany on Sunday tomorrow! While hugging her the last time I still couldn't realize that they're actually leaving, and some of our YFU crew have already left, and that I'm actually leaving quite soon too. Always when that moment of realization comes my eyes start to feel just a tiny bit wetter when I think about all the amazing people at home that I won't get to see for such a long time. I haven't felt anything even close to regret towards my decision to go, but sometimes I do get freaking scared at the thought that I'm gonna be living a year all by myself in a strange country, talking strange language and where there's no one I know in thousands of kilometres distance! Or maybe not scared actually, more like nervous. or scared. Haha I don't know! I've talked and heard and read from others too that when the departure date is getting closer, feelings start to get lost on their own rocky maps. My excitement is of course getting bigger every day too - seriously, Pinterest might soon bann me from their Ecuador sections - but so are other thoughts as well. I always thought that I'm such an independent and also brave person that I won't do more than smile while waiting on my adventure to begin, but that clearly is not the case. If some one gets me to get that I am leaving alone to go to Ecuador for a year I would be really grateful. But while waiting for that enlightenement to arrive I wish all you fullminded people a happy weekend!

Toissapäivänä juhlittiin ihanan Saksaan vuodeksi reissaavan Sannin läksiäisiä (hänen ihana blogi löytyy täältä!), ja en kyllä siinä vikaa kertaa halatessa vielä millään käsittänyt että Saksaan lähtevien lentopäivä on jo huomenna Sunnuntaina! Aina kun tulee se hetki, että tajuan että he oikeasti jo lähtevät ja jotkut YFU-vaihtariporukasta ovat jo lähteneet ja pian lähden itsekin, niin rupeaa silmiä vähäsen kirvelemään kun ajattelen kaikkia niitä ihania ihmisiä täällä kotona joita en tule niin pitkään aikaan näkemään. Missään vaiheessa en tosiaankaan ole päätöstäni katunut, mutta kyllä välillä pelottaa ihan perteleesti kun tajuan että lähden yksin vieraaseen maahan jossa puhutaan vierasta kieltä ja jossa ketään tuttua ei ole monen tuhannen kilometrin säteellä! Tai ei ehkä pelota, mutta jännittä ja vähän hermostuttaa. Eli kaipa pelottaa. Haha en tiedä! Muiltakin kuullut ja lukenut ihan samaa, että tässä lähdon lähestyessä alkaa tunteet mennä ihan omia mäkisiä reittejään ja vaikka innostuskin kokoajan kasvaa - Pinterest varmaan kohta sulkee minut pois Ecuador-osastoilta - niin niin kasvaa kyllä muutkin ajatukset. Ajattelin aina että olen niin itsenäinen ja rohkeakin että eihän mulla muuta kuin hymyä tule tästä seikkailun odottamisesta, mutta ei se kyllä ihan niinkään mene. Jos joku onnistuu takomaan päähäni että lähden.vuodeksi.yksin.pois. niin oisin kovin kiitollinen! Sitä valaistusta odotellessa kuitenkin ihanaa viikonloppua teille täysjärkisille!

FOLLOW WITH BLOGLOVIN