Vaihtarivuoristorataa!
Sitä on liikkeellä! Ja ylös alas mentiin kyllä Keinutaanki tahtiin
viime viikonloppuna Weekend Festivaaleille, ei ehkä parempaa vikaa
Suomi-viikonloppua oisi voinut olla! Onhan mulla lähtöön juu vielä
viikko (tasan!), mutta ensi viikonloppu meillä menee Tukholman
risteilyllä siskon ja mummin kanssa. Mutta tosiaan. Nämä viimepäivät on
ollut ihan super ihania, mutta oon nyt ruvennut tajuamaan että olen
oikeasti lähdössä pois niin pitkäksi aikaa ja sen tajutessa ekana
mieleen tuli 'Mitä helkuttia oon tekemässä'. En halua lähteä -vaihe iski
kun piti sanoa moikat (ei tosiaankaan hyvästit, mutta näkemiin vähäksi
aikaa) kavereille sunnuntaina ja pikkupaniikki on ollut meneillään siitä
asti, mutta silti en kyllä mistään hinnasta peruisi tätä
mahdollisuutta. Ja niin kuin aina, yöuni auttoi ja aamulla olikin jo
taas innostusta ilmassa tuttuun tapaan. Tekisi mieli sanoa että
pahimmasta siis päästy yli mutta enpä ole ihan varma! Mutta kaiken
haikeuden ja valituksen kukkuralla on kyllä se, että ootan lähtöä tosi
innolla.
In
between today and when posting the last time we've been up to all
things nice with my family and friends. My mom had a business trip so we
ate dinner at Mankeli restaurant (the best one in Tuusula!) with my
sister and dad. Me and Anni also took part in our very own color run,
Sanna-Mari I got to see after way too long time at a picnic, and weekend
was spend at Weekend with our lovely group. Martin Garrix a.k.a. my
future husband was one of the best, David Guetta still is THE DJ for me,
and Avicii for sure deserved to be the great last performer. On Sunday
we got ourselves and our aching foots and throats out of bed to meet in
Helsinki with our five girls group. We did some shopping and went to eat
at Splizzeria (me likey!) and then had our traditional dessert at the
lawn. And Eve honey had bought some mudcake, yum <3 Monday was the
last holiday here for the Finns so I spent it at the beach with friends,
and today when others went to school I couldn't stay too far either
since I wanted to meet with my high school mates at coffee, since I
probably wont see them before next summer. Eeks. The hardest thing about
leaving is for sure leaving everything and especially everyone behind. I
love my friends so very much and I'll miss them awfully much and
honestly said I'm not sure how I'll survive without them. But luckily
I'm not leaving for good. And there are tons of great things awaiting in
the beautiful strange land. Let's just say that no matter how excited
and happy I am about being an exchnae student and I would never give
away this chance I've gotten, but it's not all sunshine and roses. I
still do have seven days here (before coming back) and I'll take all out of them.
Viime
postauksen jälkeen ollaan puuhailtu kavereiden ja perheen kanssa
kaikenlaista kivaa. Äiti lähti vielä työmatkalle mutta kävimme iskän ja
siskon kanssa syömässä Mankelissa (Tuusulan parhaita!) Annin kanssa
toteutettiin meiän oma color run metsässä maissitärkkelyksen kera kun
aito alkuperäinen jäi väliin, Santsia näin pitkästä aikaa piknikillä ja
perjantai sekä lauantai menikin mainion sekalaisen sakin kanssa
Weekendissä. Martin Garrix a.k.a. tuleva sulhanen oli yksi parhaista
DJ-jumalan David Guetan lisäksi, ja koko festareitten pääesiintyjä
Avicii oli kyllä paikkansa ansainnut. Sunnuntaina yritettiin herätä
kipeitten jalkojen ja kurkkujen kanssa mutta jaksettiin kuin
jaksettiinkin mennä Helsinkiin ihanalla tyttöviisikko-porukallamme.
Kiertelimme vähän kauppoja ja kävimme syömässä Splizzeriassa (tykkäsin!)
ja jälkkäriksi ostimme jätskiä jota söimme tavalliseen tapaan
pikkuparlamentin nurtsilla. Ja Eve ihana osti meille vielä mutista, nam
<3 Maanantai oli täällä suomalaisilla vika lomapäivä, ja se meni
ihanasti rannalla (uskallettiin jopa uimaan, hyvä me). Kun koulut
tänään alkoi niin piti munkin päästä koulun maille, Vallilasta löytyi
mukava Suvanto-niminen kahvila jossa kävimme Hellun luokkakavereiden
kanssa, joita niitäkin näin nyt ehkä vikaa kertaa ennen ensi kesää.
Kaikista hankalinta tässä lähdössä on se, että rakastan kaikkia
kavereitani ihan hirmuisesti ja mulla tulee ihan hirveä ikävä kaikkia.
Ja kaikkea. En ole kovinkaan paha koti-ikävöijä, mutta laatuaikaa
perheen kanssa tulee ikävä. Puhumattakaan suklaasta ja ruisleivästä ja
valoisista öistä ja kaikesta mahdollisesta. Huuuh. Pointtinahan siis
tässä on se, että vaikka kuinka ihanaa onkin lähteä kohti suurta ja
tuntematonta, niin ei se ihan pelkkää ylämäkeä ole. Lähempänä lähtöä
fiilisket korostuu entisestään, lentokentällä tulee varmaan pikku
hermoromahdus. Mutta siihen asti mennää päivä kerrallaan! Seitsemän
päivää jäljellä, ja aion ottaa niistä kaiken irti.
Love, Anna
