Showing posts with label Finland. Show all posts
Showing posts with label Finland. Show all posts

Saturday, 2 July 2016

new address




Hi, and greetings from Finland. That feels a bit strange to write cause for the past 10 months it has always been ‘greetings from Ecuador’. But as you know if you know me or have read my blog lately, my time to get back to Finland came last Saturday so here I am in the North now! All good  here, I love Finnish Summer and I’m really happy to see everyone after this time, but I’ve been really busy with fast meet-ups, laundry, some work in the garden that I do in every June and going through all my clothes ( I came back from Ecuador and just wanted to throw everything to recycle!), but it’s better that way cause when I’m busy I don’t miss Ecuador and everyone there too too much.  It’s too eraly to write about how it feels to be back and about all the other themes I still have to write about, but also for that reason I’m going to keep on writing this blog, just from a different address now, the www.aduaa.blogspot.com stays open to visit but this www.rantapallo.fi/aduaa will be the active one from now on. As well as organizing my room, organizing this blog is still an unfinished Project, but I’m going there. Tomorrow early in the morning we’re going to Italy with my family and our family friends, and I’m really excited! It came a bit son haha but Italy is amazing so there no one can be sad even thought if they had to leave a whole life behind. After that I’ll come back and write more, until that chao amigos!

Moi, ja terkkuja Suomesta. Tuntuu hassulta kirjoitttaa noin koska viime 10 kuukauden ajan se on aina ollut ‘terkkuja Ecuadorista’, Mutta niinkuin mut tuntevat ja mun blogia lähiaikoina lukeneet tietääkin, viime lauantaina koitti mun paluupäivä elikkä olen parhaillaan takaisin tutussa pohjoisessa. Kaikki hyvin täällä, rakastan suomalaista kesää ja oleen super iloinen kaikkien näkemisestä pitkästä aikaa mutta kiireisesti tämä eka viikko on mennyt pikaisten kaverien kanssa näkemisten kanssa, pyykätessä, pahuksen jokavuotisia vuorimäntyjä leikatessa ja vaatekaappiani läpikäydessä (tulin kotiin ja halusin vaan heittää kaiken kiertoon!), mutta parempikin näin koska kun olen kiireinen niin ei tulee liikaa ajateltua ikävää takaisinpäin. Nyt on vielä liian aikasta siihen että saisin itteäni kirjottamaan siitä miltä paluu tuntuu saatika muistakaan aiheista joita mulla on kyllä jonossa paljon,  mutta ne saa jäädä siihen jonoon vähäksi aikaa koska todellakin aion jatkaa kirjoittamista, mutta tästä eteenpäin eri osoitteessa, www.aduaa.blogspot.com on vielä ainakin tähän asti auki kanssa mutta rantapallon puolella www.rantapallo.fi/aduaa  tästä eteenpäin päivittelen. Niinkuin huoneeni kanssa myös, tämän blogin järkkäys ja muokkaus ja kaikki mahollinen on vielä ihan vaiheessa mutta pikuhlijaa saan sen varmasti kohdilleen.  Huomen aamulla aikaisin lähdemme perheen ja perheystävin kanssa Italiaan ja vaikka tulikin aika nopeasti paluu lentokentälle niin olen super iloinen koska Italia on aina iloinen ja siellä ei kukaan edes vvoi olla surullinen vaikka tuntisi millaista ikävää. Italiasta palaan takaisin pohjolaan ja kirjoittamisen ääreen, siihen saakka chao amigos!

Hola, y saludos de Finlandia. Me siento muy raro a escribir eso, porque por los últimos 10 meses ha siempre sido ‘saludos de Ecuador’. Pero como ya saben, ya tenia que regresar y aquí ya he estado unos días en el Norte. Todo bien aquí, el verano en Finlandia es hermoso y estoy muy feliz a ver todos después mucho tiempo pero mi primera semana ha sido muy ocupada con saludando a toditos, lavando toda mi ropa, trabajando con unas malditas plantas en nuestra jardín con cuales yo siempre hago el trabajo en cada junio y organizando mi ropa (yo regresé a Finlandia y solo quería mandar todo para vender o regalar!), pero ha sido mucho mejor que he pasado ocupada porque cuando estoy asi no tengo tiempo pensar demasiado en cuanto extraño a Ecuador y a todos allí. Ahora todavía es demasiado temprano para mi a poner mi misma en escribir como se siente  a regresar, pero igual que muchas otras cosas de mi año de intercambio y de Ecuador y de Finlandia y de vida y de muchas cosas voy a seguir escribiendo en mi blog, pero ahora en otra dirección, la antigua www.aduaa.blogspot sigue allí pero todo nuevo estare en www.rantapallo.fi/aduaa . Tal vez no siempre en todos los 3 idiomas, pero voy a intentar a escribir en español tanto que puedo para que no lo voy a olvidar tampoco! Mañana en la madrugada nos vamos a Italia con mi familia y la familia de mis primos, y aunque el regreso al aeropuerto fue muy rápido estoy muy feliz porque Italia siempre es lindissimo y allí nadie puede estar triste aunque extrañaría a algo como yo extraño a todos ustedes. Cuando regreso voy a escirbir más, hasta eso chao amigos cuidarsen mucho!


souvenirs for my sister and some other stuff from my other home

the alpacca scarfs, wish I could've bought hundreds!



my birthday cards and the board that y friends had done for me to greet me at the airport with

turned legal while on the trip too


wasn't kidding actually about the project




my best friend promised me 10 chocolate bars if I get a selfie with a goat, good deal say I even thought it was a llama selfie after all!

the piece of Ecuador that I'll always carry with me that you can see on the outside too


flowers from y gradnma since she couldn't come to the airport herself

Thursday, 12 November 2015

What do I miss from Finland?

Hello hello, it's been a while again! All good in Ecuador and my love for this country and the people just keeps getting stronger every day, but I'd really like my stomach illness to already go away. I always thought that I could eat anything because I've never had problems with food anywhere, but then again I've never been this long in another country (almost three months!) so I guess that might explain why I've had some kind of food poisoning already three times. And this one has lasted for a week already which isn't really divertida... But I think that I'm finally getting back to business! I hope. This far I've only had energy to watch Modern Family in bed from my cellphone (my laptop doesn't work - sigh, I haven't had the best of luck lately) and by this speed the episodes will soon run out! And the thing is that atleast for me, when I'm home sick I also get a bit homesick. As I've mentioned earlier I really feel like home here and Ecuador will forever be my second home country after everything that's happened here, but home's still home. So that made me write about this rather basic topic of exchangers; homesickness. This of course depends a lot on the person and on the host country and one's situation and all, so these are just my thoughts!
  So I'm not really a homesick - type of person and anyways there's so much new and exciting every day that there really isn't much time to miss home, and the country and the people are doing a good job making me happy. But when I'm feeling down I'd love a piece of Fazer while watching a movie in English on our grey couch with my family or friends. Family and friends and Fazer too I've mentioned many times already, but what else is there that I miss then?


Heipähei, pitkästä aikaa täällä taas! Kaikki hyvin Ecuadorissa ja joka päivä rakastan tätä maata ja näitä ihmisiä yhä enemmän, mutta tylsä sairaus vatsan kanssa on jo nyt kyllä ärsyttänyt aikas pitkään. Luulin aina että mun vatsa kestää kyllä mitä vaan kun missään ulkomaillakaan ei ikinä ole ollut ongelmia, mutta enpä ole ollut näin pitkään missään muualla kuin Suomessa (melkein 3kk!) niin kaipa se selittää miksi nyt jo kolmatta kertaa voivottelen jonkun sortin ruokamyrkytystä. Tämä tapaus on nyt tosin jatkunut jo viikon verran joten toivon kovasti että nyt olisi jo menossa ohi... Ainakin sellainen fiilis on että oisi! Nyt mulla on ollut energiaa vain Modernin Perheen kattomiseen puhelimesta (läppäri ei toimi- huoh lähiaikoina ei oo ollut ihan mun tuurin kulta-aikaa) sängyssä makoillen, tätä vauhtia jaksot jo kohta loppuu kesken! Ja kanssa koti-ikävä on vähän mälsä sivuoire, ainakin omalla kohallani nimittäin kun olen kipeenä tai jostain syystä allapäin niin silloin kaipaisin kotiin harmaalle sohvalle syömään fazeria (älä kerro iskälle) kattomaan ei-dubattua leffaa kavereitten taikka perheen kanssa. Niin kuin olen aikaisemminkin todennut, Ecuador tuntuu kanssa jo toiselta kotimaalta mulle, mutta ei mikään silti kotia korvaa. Joten päädyin kirjoittamaan aikas perus vaihtariaiheesta, koti-ikävästä. Tosiaan vain omia ajatuksiani, tämä aihe varsinkin kun vaihtelee hurjasti ihmisen, kohdemaan ja tilanteen mukaan! En yleensä ole mikään koti-ikävöijä eikä täällä kaiken uuden keskell yleensä ole pahemmin aikaakaan ikävöidä, mutta kipeenä ollessa aikaa riittää kyllä pohtimaan vaikka mitä. Kaverit ja perheen ja fazerin olenkin maininnut jo moneen kertaan ja ne onkin kaikki itsestäänselvyyksiä, mutta mitäs muuta oikein täältä käsin ikävöin?



- the language: I love Spanish and hearing it all around and being able to speak and understand it now, but there still are conversations that would be a lot easier if I could use all the words that I have in my mind.

- kieli: Olen ihan espanja-fani ja sen kuuleminen kaikkialla ympärillä ja vieläpä se että pystyn jo ymmärtämään ja puhumaan sitä saa mut tosi iloiseksi, mutta vieläkin on kyllä joitain keskusteluja jotka olisivat paljon helponpia jos voisin käyttää kaikkia sanoja joita päässäni pyörii.



- my room: I've got a 'my room' here too, but it still isn't 100% mine with the decorations of the host family and with out my full bookself and the wall colors that I chose and then covered with hundreds of photos. And my wardrobe full of clothes and desk full of school or craft supplies, I could go to the store yep but this far I've just been lost when I've had to make a birthday card or glue something in my notebook or use another pair of pjs! I thought that I was a smart packer but I packed only one pair of long pj pants and since the nights here are rather cold I was happy to find this ridiculous pair from the market that I can't be serious with but keeps me warm at night.

- oma huoneeni: Onhan mulla täälläkin oma kiva huone jossa sänkyä vastapäätä roikkuu seinällä Suomen lippu, mutta siinä on myös paljon asioita mitkä eivät ole minun omia, kuten perheen koristeet seinillä ja se fakta että huoneeni on myös työhuone. Ja täältä myös puuttuu paljon mun omia asioita, kuten valitsemani seinämaalit ja niitä peittävät sadat valokuvat ja kirjoja täynnä oleva kirjahylly. Ja vaatekaappi ja kirjoituspöytä josta löytyy kaikki tarvittava, ihan jokaista liimaa ja penaalia kun en saanut matkalaukkuun mahtumaan! Ja vaikka luulin olevani fiksu pakkaaja niin otin vain yhdet pitkät yökkärin housut mukaan mikä ei täällä viileissä öissä ollut ihan paras valinta, mutta onneksi löysinkin nää naurettavat housut marketilta joita en voi ottaa ihan tosissaan mutta ainakin pitää öisin lämpimänä!


- the food: I really like ecuadorian food (oh I still haven't told much about that, coming soon!) but they don't eat lots of salads here so I'd do anything for a salad made with my mom or grandmom -you don't know what a good salad is until you've tasted those-, or the tradicional makaroonilaatikko or grilled sausages. What's weird about this is that I never used to be a fan of sausages, but what you don't have you miss right? And I think that it's mostly the summer dinners outside with my family that I miss, and sausages just happened to be a part of it. I'm also craving for a sandwich with butter and cucumber slices and oltermanni! The bread here is delicious but they almost never use butter - needless to say oltermanni.

- ruoka: Tykkään kovasti ecuadorialaisesta ruoasta (en olekaan vielä kertonut siitä paljoa mitään, tulossa pian siis!) mutta mausteita ei suolan lisäksi kauheasti käytetä ja salaatteja ei juuri syödä, joten tekisin mitä vain saadakseni äitin taikka mummin kanssa tehtyä salaattia - et tiedä mitä on hyvä salaatti ennen kuin olet maistanut niitä! Myös mun lemppariperinneruokaa makaroonilaatikkoa kaipaan, samoin kuin grillimakkaraa! Hassua tässä on se etten ole ollut mikään makkaroiden fani, mutta mitä et saa sitä haluat eikös vaan? Ja kaipa myös se, että yhdistän makkarat hyviin muistoihin mukavista kesäloma ruokailuista ulkona on syy tähän kaipuuseen. Nyt just haikailen kovasti myös leipää kurkkuviipaleiden ja margariinin plus oltermannin kanssa! Täällä myytävä leipä on tosi hyvää mutta margariinia ei käytetä juuri koskaan. Puhumattakaan oltermannista!




- rye bread!! This just deserves it's own line.

- ruisleipä!! Se ansaitsee oman rivinsä.




- Fazer & salmiakki: I still have a few with me but just a few! And I actually miss just basic fazer candy now too, even thought those I don't buy that often in Finland either. But atm I'd love to walk in S-Market to buy Choco Remix, mm even the thought about it is delicious!

- Fazer & salmiakki: Mulla on vielä muutamia suomiherkkuja tallella, mutta vain muutamia! Ja itseasiassa mulla on nyt ikävä myös perus Fazerin karkkipusseja, vaikken niitä Suomessakaan yleensä pahemmin osta. Mutta tällä hetkellä tekis kovasti mieli marssia S-Markettiin ostamaan Choco Remix-pussi, nam jo pelkkä ajatus!




- internet: Here internet isn't like for us in Finland, it's normally always used just with wifi! This I found really strange at the beginnig and I still have some troubles with not being able to snapchat live haha. And also to the internet category, not so many people here use Snapchat or instagram, mostly just Facebook (there you have one of the reasons why I've started overusing it) with which we Finns more or less gave up already some years ago.

- netti: Täällä netin käyttö ei ole samanlaista kuin kotoSuomessa, yleensä nettiä käytetään vain wifin kanssa! Tämä oli aluksi pikkujärkytys ja vieläkin vähän hämmentää, mutta totta puhuen tekee varmaan ihan hyvää vaikkakin vieläkin turhauttaa kun Mystory päivittyy vasta joitain tunteja jälkikäteen haha. Ja myös saman aiheen alle kuuluu eri nettisivujen käyttö, täällä kun ei juuri instagramia eikä Snapchatia käytetä! Lähinnä vain facebookia (siinä yksi syy miksi nyt itsekkin ylikäytän sitä heh), minkä käytöstä me pohjolassa luovuttiin jo lähes kokonaan pari vuotta sitten.



- some characteristics: This is a strange thing to miss and a bit strange to explain but I'll try. As much as I love the kisses on the cheeks and the socialness of the locals and other things that I really wish we had more in Finland, sometimes it's the other way around. Most of all the problem sometimes still is that I just don't understand the way the ecuadorians act and I don't know how I should act because I don't know what's normal here and how they'll react and what their reactions mean. And they are more childish here that's a fact almost in every case, but who said that was bad? Just different. So sometimes I sit in the class room looking around and just thinking to myself 'what the heck is going on?'. I already feel a part of the people here but sometimes this still happens.

- jotkin luonteenpiirteet: Tämä on ehkä vähän erikoinen asia ikävöidä ja haastava selittää, mutta yritän! Niin paljo  kuin tykkäänkin poskipusuista ja paikallisten sosiaalisuudesta ja avoimuudesta ja muista jutuista mitä toivoisin että Suomessa olisi enemmän, joskus on myös päinvastoin. Lähinna ongelma on että välillä en vaan vieläkään ymmärrä miten täällä käyttäydytään, en tiedä miten minun tulisi käyttäytyä tai reagoida ja mitä paikallisten tovereideni reaktiot tarkoittaa. Ja melkeen joka tapauksessa fakta on että täällä ikäisekseen ollaan lapsellisempia, mutta kukaan ei tosin sanonut että se olisi mitenkään paha asia? Erilaista vaan. Joskus istun luokassa ja vasn mietin ittekseni 'mitä ihmettä täällä tapahtuu?', vaikka yleensä jo tunnen olevani osa porukkaa.




- the 'moderness': and I'm not now talking about machines (there are almost no dishwashers and even thought most have a washing machine they also have a place to wash clothes by hands, but other than that electronics are more or less the same) or even cars (haven't seen one Audi, BMW or Mercedes-Benz or actually any other European car here, almost all are Asian), but just the fact that even thought this country is in the middle of the world it still is kind of far from it. It's one of the reasons why I'm so happy to be here, I wanted different and that I got! But sometimes I miss a little bit the clothes that are popular in western countries at the moment instead of 7 years ago, the using of internet again and overall the fact that things are 'up to date'. I think that it's good that things aren't so mainstream here and people aren't posting Starbucks pics with their Victoria's Secret bags in them, but sometimes it'd be nice to get a glimpse of something that's popular where I come from.

- 'modernius': Enkä nyt viittaa kodinkoneisiin tai vastaavaan (tiskikoneita ei pahemmin ole ja vaikka yleensä pyykkikone löytyykin niin sen lisäksi on aina myös 'laite' käsinpesulle, mutta muutoin elektroniikka on täällä aika samaa tasoa) enkä edes autoihin (en ole nähnyt yhtään Audia, BMW:tä taikka Mercedes-Benziä, tai juuri mitään muutakaan eurooppalaista autoa, lähes kaikki ovat aasialaisia eikä kovin uusia malleja), vaan ihan vaan sitä faktaa että vaikka tämä maa onkin Maapallon keskellä niin se silti tuntuu olevan tosi kaukana kaikesta. Se onkin yksi syy miksi olen niin iloinen että olen juuri täällä, halusin erilaista ja sitä sain! Mutta joskus kaipaan vaatteita jotka eivät menneet muodista länsimaissa jo 7 vuotta sitten, musiikkia joka oikeasti on uutta, sitä netin käyttöä ja yleisesti vaan asioiden olemista 'nykypäiväisiä'. On tietysti ihan hyvä että täällä asiat ei ole niin valtavirran mukaisia ja esim Starbucksmukien kuvia VS-kassien kanssa ei näy (hahaa en ole itekkään kyllä nyt ihan päivittynyt), mutta joskus oisi kiva nähdä vilaus jostakin joka on suosittua siellä mistä tulen.



- baking: As the people who know me know, I love baking! But here in a strange kitchen with strange ingredientes it's just not that simple. Of course I could put more effort into it and I soon will, I'm just gonna have to improvise a little but I'm sure that it'll be worth it. And even something simple would be good! Read: I hope my hostfamily likes mudcake. Also cooking I miss, this I could more or less do but it's a bit difficult because of the schedule of the host family; they want the food to be ready when I'm just arriving from school. But there are exceptions too so we'll make it work!

- leipominen: Niin kuin kaikki mut paremmin tuntevat tietääkin, rakastan leipomista, mutta täällä erilaisessa keittiössä erilaisten raaka-aineiden kanssa se ei ole ihab yhtä yksinkertaista. Toki voisin itse ahkeroida vähän enemmän aineiden löytämiseksi ja pian aionkin, improvisoida pitää kyllä jonkun verran mutta se o varmasti sen arvoista. Ja edes jotain tosi helppoa voisin tehdä! Lue: toivottavasti isäntäperheeni tykkää mutakakusta. Ruoanlaittoa myös kaipaan, siihen suunnilleen löytyy kyllä ainekset mutta ongelmana on aikataulu, isäntäperhe kun haluaa ruoan olevan valmiina jo kun vasta tulen koulusta kotiin. Mutta poikkeuksia löytyy joten kyllä sekin järjestyy!



- school: Okay well I don't really miss lukio that much, but it's just really different here. Instead of getting graded by the neatness of my notes I would love to focus on just learning things (of course they do that too but the problem is that Im used to making my notes just for myself so they're not exactly pretty), and also sometimes a change of the language would make the lessons a lot easier.

- koulu: Okei no joo lukiota ei suoraan sanoen ole hirveä ikävä, mutta opiskelu on vaan tosi erilaista täällä. Sen sijaan että muistiinpanojeni ulkonäkö arvostellaan keskittyisin mieluummin vain siihen että opin asiat (kyllä siihenkin täällä painotetaan tietysti, ongelma vaan lähinnä on että ole tottunut tekemään muistiinpanoni vain itseäni varten eli ne eivät ole ihan paikallisten tasoisia), ja joskus tosiaan kielen vaihto selkeyttäisi asioita aikalailla.



- seasons: I've always thought that I'd love to live in a place where there's always summer, but I actually turned out to miss thw chilly autumn mornings with hot chocolate and sweaters a bit! I'm really confused with the seasons here, even the locals don't really know what session it is now! But that's because there isn't really a big difference between them.

- vuodenajat: Olen aina aatellut että haluisin elää jossain missä on aina kesä, mutta täältä käsin olenkin oppinut arvostamaan kunnon eroja vuodenaikojen välillä ja jopa kaipaan viileitä syysaamuja juomassa kaakaota villapaita päällä! Täällä vuodenajat on hämmentää mua kovasti, edes paikalliset ei tunnu oikein tietävän mitä vuodenaikaa eletään, mutta se on ihan ymmärrettävää kun erot on niin pienet.



- last but not least (the opposite actually, the thing that I miss the most), the easiness: By this I mean everything that I've said above and everything that I still haven't said. The easiness of knowing what's happening, what you have for homework, where can you buy cartoons for a school project (this I actually learned already but it's a good example), easiness of texting in whatsapp to your friend to ask where is she/he at the moment and if she/he'd like to join you where ever you are (even without wifi), going to a cafe after school without having to worry about messing with the hostfamily's schedule (they do let me go out it's not that), opening the TV and knowing form which channel at which time your favorite show comes (it doesn't, but for that there's netflix) , knowing the area around you properly (getting there!) and knowing how to take the buss (there too!) and going to the store to buy a new tangle teezer since my previous got lost at school (but they don't sell them here) without having to answer three questions that I don't understand and the cajer, one being 'what's your ID-number'. Even with these examples I still can't put it into words what I really mean, but you'll find out if you'll live in another country with another family.

- viimeisenä muttei vähäisimpänä (päinvastoin oikeastaan, tätä on eniten ikävä), helppous: Helppoudella tarkoitan kaikkea mitä olen jo sanonut yllä ja kaikkea mitä en vielä ole sanonut. Asioiden helppous kun tietää mitä tapahtuu, mitä on läksynä, mistä voit mennä ostamaan pahvia kouluprojektia varten (tän itseasiassa jo opin mutta oiva esimerkki), helppous kun voit missä vaan ilman wifiä kysyä whatsapissa kaverilta missä ne menee ja milloin ne tulee, helppous kun voit mennä kahville koulun jälkeen murehtimatta liikoja että sotket isäntäperheen aikataulun (ne päästävät mut kyllä melkein aina kavereitten kanssa kun ei mene aikstaulujen kanssa päällekkäin), telkkarin avaaminen ja tietäminen milloin ja miltä kanavalta lempisarjasi tulee (ei tule, mutta sitä varten on Netflix), alueen tunteminen kunnolla (lähestyn!), helppous kun osaat mennä oikeaan bussiin (tätä myös!), kun tiedät mistä löydät ruuvimeisselin ja kaiken muun tarpeellisen ja turhan ja helppous kun voit mennä kauppaan ostamaan uuden tangle teezerin koska edellinen hävisi koulussa (mutta niitä ei myydä täällä) ilman että hämmennyt kolmesta kysymyksestä kassalla joista yksi on sosiaaliturvatunnuksen numero. Näitten esimerkkejenkään kautta en vielä oikein osaa selittää mitä tällä helppoudella tarkoitan, mutta kun asustelet toisessa maassa toisen perheen kanssa ymmärrät mitä tarkoitan.



So just to make sure that this long, sad-sounding list didn't make you think wrong, I'm gonna say it once more: I'm really really happy here, I love my class and my friends and my host family does tons for me, the ice cream here is really good and the summer weather and sun are perfect and there's a list of things that I love here that would be ten times longer than this list, but that's for another day! Some days I just miss home a bit more, and this has been one of those days. Lots of hugs to everyone, I miss you ❤

Ihan vaan varmistaakseni että tää pitkä, surulliselta vaikuttava lista ei nyt saanut väärää kuvaa sun päähän toistan itteäni vielä kerran; oon tosi tosi onnellinen täällä, tykkään mun luokasta ja kavereista tosi paljon, mun isäntäperhe auttaa mua hurjasti kaikessa, jätski täällä on super hyvää ja kesäkelit ja päiväntasaajan aurinko on ihan täydellistä (kunhan muistaa aurinkorasvan!) ja lista asioista joita täällä rakastan olisi kymmenen kertaa pidempi kuin tämä edellinen, mutta se lista on jollekkin toiselle päivälle! Joinain päivinä mulla on vähän enemmän ikävä kotia, ja tänään vaan on ollut yksi niistä päivistä. Paljon haleja kaikille, ikävä on. ❤

Wednesday, 12 August 2015

up and down

Exchange student roller coaster! That's what's up. And down. And up again. And the same way we did move also at Weeeked festival, what a perfect kind of last weekend in Finland! I do still got one full week before my flying day, but next weekend I'm gonna spend at a cruise to Stockholm with my sister and granny. These days have been great, but sad too. I finally realized that I'm leaving and my first expression was 'what the heck am I doing'. When I had to say goodbye to my friends I stood up until 4 am because my head was a mess, I thought about everything that I'm not gonna see this year and especially everyone that I'm not going to see. But when I finally got some sleep it did help - like it always does - and I was back to being excited. Still sad, but excited at the same time.

Vaihtarivuoristorataa! Sitä on liikkeellä! Ja ylös alas mentiin kyllä Keinutaanki tahtiin viime viikonloppuna Weekend Festivaaleille, ei ehkä parempaa vikaa Suomi-viikonloppua oisi voinut olla! Onhan mulla lähtöön juu vielä viikko (tasan!), mutta ensi viikonloppu meillä menee Tukholman risteilyllä siskon ja mummin kanssa. Mutta tosiaan. Nämä viimepäivät on ollut ihan super ihania, mutta oon nyt ruvennut tajuamaan että olen oikeasti lähdössä pois niin pitkäksi aikaa ja sen tajutessa ekana mieleen tuli 'Mitä helkuttia oon tekemässä'. En halua lähteä -vaihe iski kun piti sanoa moikat (ei tosiaankaan hyvästit, mutta näkemiin vähäksi aikaa) kavereille sunnuntaina ja pikkupaniikki on ollut meneillään siitä asti, mutta silti en kyllä mistään hinnasta peruisi tätä mahdollisuutta. Ja niin kuin aina, yöuni auttoi ja aamulla olikin jo taas innostusta ilmassa tuttuun tapaan. Tekisi mieli sanoa että pahimmasta siis päästy yli mutta enpä ole ihan varma! Mutta kaiken haikeuden ja valituksen kukkuralla on kyllä se, että ootan lähtöä tosi innolla. 


In between today and when posting the last time we've been up to all things nice with my family and friends. My mom had a business trip so we ate dinner at Mankeli restaurant (the best one in Tuusula!) with my sister and dad. Me and Anni also took part in our very own color run, Sanna-Mari I got to see after way too long time at a picnic, and weekend was spend at Weekend with our lovely group. Martin Garrix a.k.a. my future husband was one of the best, David Guetta still is THE DJ for me, and Avicii for sure deserved to be the great last performer. On Sunday we got ourselves and our aching foots and throats out of bed to meet in Helsinki with our five girls group. We did some shopping and went to eat at Splizzeria (me likey!) and then had our traditional dessert at the lawn. And Eve honey had bought some mudcake, yum <3 Monday was the last holiday here for the Finns so I spent it at the beach with friends, and today when others went to school I couldn't stay too far either since I wanted to meet with my high school mates at coffee, since I probably wont see them before next summer. Eeks. The hardest thing about leaving is for sure leaving everything and especially everyone behind. I love my friends so very much and I'll miss them awfully much and honestly said I'm not sure how I'll survive without them. But luckily I'm not leaving for good. And there are tons of great things awaiting in the beautiful strange land. Let's just say that no matter how excited and happy I am about being an exchnae student and I would never give away this chance I've gotten, but it's not all sunshine and roses. I still do have seven days here (before coming back) and I'll take all out of them.

Viime postauksen jälkeen ollaan puuhailtu kavereiden ja perheen kanssa kaikenlaista kivaa. Äiti lähti vielä työmatkalle mutta kävimme iskän ja siskon kanssa syömässä Mankelissa (Tuusulan parhaita!) Annin kanssa toteutettiin meiän oma color run metsässä maissitärkkelyksen kera kun aito alkuperäinen jäi väliin, Santsia näin pitkästä aikaa piknikillä ja perjantai sekä lauantai menikin mainion sekalaisen sakin kanssa Weekendissä. Martin Garrix a.k.a. tuleva sulhanen oli yksi parhaista DJ-jumalan David Guetan lisäksi, ja koko festareitten pääesiintyjä Avicii oli kyllä paikkansa ansainnut. Sunnuntaina yritettiin herätä kipeitten jalkojen ja kurkkujen kanssa mutta jaksettiin kuin jaksettiinkin mennä Helsinkiin ihanalla tyttöviisikko-porukallamme. Kiertelimme vähän kauppoja ja kävimme syömässä Splizzeriassa (tykkäsin!) ja jälkkäriksi ostimme jätskiä jota söimme tavalliseen tapaan pikkuparlamentin nurtsilla. Ja Eve ihana osti meille vielä mutista, nam <3 Maanantai oli täällä suomalaisilla vika lomapäivä, ja se meni ihanasti rannalla (uskallettiin jopa uimaan, hyvä me). Kun  koulut tänään alkoi niin piti munkin päästä koulun maille, Vallilasta löytyi mukava Suvanto-niminen kahvila jossa kävimme Hellun luokkakavereiden kanssa, joita niitäkin näin nyt ehkä vikaa kertaa ennen ensi kesää. Kaikista hankalinta tässä lähdössä on se, että rakastan kaikkia kavereitani ihan hirmuisesti ja mulla tulee ihan hirveä ikävä kaikkia. Ja kaikkea. En ole kovinkaan paha koti-ikävöijä, mutta laatuaikaa perheen kanssa tulee ikävä. Puhumattakaan suklaasta ja ruisleivästä ja valoisista öistä ja kaikesta mahdollisesta. Huuuh. Pointtinahan siis tässä on se, että vaikka kuinka ihanaa onkin lähteä kohti suurta ja tuntematonta, niin ei se ihan pelkkää ylämäkeä ole. Lähempänä lähtöä fiilisket korostuu entisestään, lentokentällä tulee varmaan pikku hermoromahdus. Mutta siihen asti mennää  päivä kerrallaan! Seitsemän päivää jäljellä, ja aion ottaa niistä kaiken irti.

Love, Anna


Saturday, 1 August 2015

18 days

Howdy! I hope you're doing well! As I promised, this time I'll have something to say about my future exchange year. Near-future, actually! I'm leaving on August 19th at 7 a.m. , so I've only got eighteen days left in my homecountry! It's almost twenty so it is quite a lot actually, but at the same time it's unbelievably little and time is running faster and faster when we're getting closer and closer to my departure day. This summer has been amazing, as summers have a way of being. And it will continue to do so - it's not over just yet! Who cares that the weather is terrible, between the rain there also comes some sunshine and my friends bring sunshine enough into my days! Okay done with the cheesyness. And back to the topic. Exchange year. In nineteen days. And I still can't get it that I'm going away all by myself for a whole year! Or actually 10-11 months. But still! 

/ Moikka! Toivottavasti kuuluu hyvää! Niin kuin viime postauksen loppuun jo mainitsinkin, nyt oisi asiaa lähenevästä vaihtovuodesta. Nopeasti lähenevästä! Lento Amsterdamin kautta khti Quitoa lähtee 7.00 19. elokuuta, elikkä minulla on vielä 18 päivää täällä tutussa ja turvallisessa kotimaassa! Melkein parikymmentä eli aika reilusti vielä, mutta samaan aikaan se tuntuu älyttömän vähältä ja aika lentää sitä nopeammin mitä lähemmäksi lähtöä tullaan! Tämä kesä on ollut ihana - ja tulee jatkossakin olemaan, eihän se vielä ohi ole! Sää on ollut ihan esterin takapuolesta mutta ainakin sitä paikoitellen esiintyvää aurinkoa on oppinut arvostamaan ja kaverit tuo kyllä valoa arkeen. Mutta ennen kuin mene liian juustoiseksi niin takaisin vaihtariaiheeseen. Mulla oisi 18 päivää aikaa tajuta että olen oikeasti lädössä vuodeksi toiselle puolelle valtamerta ihan yksin! Tai no tarkkaan ottaen 10-11 kuukaudeksi, mutta kuitenkin.

Ainola - the house of Jean Sibelius, a world famous Finnish composer


When I was sitting in the bus going to Jyväskylä, where I spent couple days this week with my parents at our Summer Cottage, and reading my exchange friends blogs and being there all by myself I  wrote this horribly long and confusing text about all my worries (and solutions too, luckily) and feelings towards this coming event. But that was too confusing to even share with you. Ooh well this is too but try to keep up! ;) The whole summer, especially these 'last days' I've been trying to spend time with my friends as much as possible (while also working), because I know that I won't see them for a long time. I've also been trying to cross things of my bucketlist and also expand it a little, and it's gone well so far! Some things I'll do next week and the wee after that, and the last one that I just don't have the time - or money - to make true I'll leave for next summer, it's good to have plans ready isn't it! I've also been stressing about packing and talking to my host sister and host mom and wondered what to bring as souvenirs and all that. I've still got lots to do before leaving - in addition of spending time with friends and family - , for example getting a credit card for across the sea -emergencies, buying eye contacts for a year, study more Spanish, buying a new wallet and keeping my fingers crossed so that I'd get my visa in time. That's another story to tell, perhaps another day..

/ Kun istuin itsekseni bussissa kohti Jyväskylää, jossa vietin muutaman päivän tällä viikolla vanhempieni kanssa mökillämme, ja luin samalla vaihtareiden blogeja, kirjoitin semmoisen hirmuisen pitkän ja sekavan tekstin tästä kaikesta hermostuneisuudesta ja innostuneisuudesta ja peloista ja kaikesta sekavasta. Siitä tuli niin sekavaa ajatuksenkulkua että ajattelin tänne julkaisua varten vähän siivota. Koko kesän, varsinkin nämä 'viimeiset päivät' olen yrittänyt olla mahdollisimman paljon kavereiden kanssa ja nähdä vähän niin kuin varastoon, koska pitkään aikaan ei muuten kasvokkain pääse olemaan kuin vain skypen välityksellä. Samalla olen yrittänyt vetää rukseja yli ämpärilistaltani  ja laajentaakin sitä vähäsen, ja se on kyllä sujunut hyvin! Muutaman kohdan toetutan vielä tulevilla viikoilla, ja viimeiseksi villahousuksi jäävä Powerpark suunnitelma jää ihan vaan ajan (ja kyllä rahankin) puutteen vuoksi odottelemaan ensi kesää, mutta kivahan se vaan on että on jotain ensi kesällekkin suunniteltuna! Olen myös tässä stressaillut pakkaamisesta ja jutellut isäntäperheeni siskon sekä äidin kanssa ja pohtinut mitä tuliaisia tuoda ja kaikkea sellaista Minulla on vaikka mitä hommaa ennen lähtöä vielä - kavereiden ja perheen kanssa ajan viettämisen lisäksi - kuten esim. hätätilanne luottokortin hankkiminen, vuoden varaston piilariostoksen tekeminen, espanjan opiskelu ja sormien ristissä pitäminen sen varalle että kerkeisin saamaan viisumini ajoissa lähtöön. Siitä onkin muuten sitten ihan oma tarinansa kerrottavaksi.

Lottamuseo - A Building where they used to educate the women working at the war, a.k.a. the 'Lottas'



I've also been trying to see more of my hometown and homecountry and take lots of photos to show in Ecuador. A good day for that was when our german friends visited us and we took them for a little sightseeing.

/ Olen rakkaiden ihmisten lisäksi yrittänyt nähdä mahdollisimman paljon rakasta kotimaatani ja ottaa paljon kuvia, joita voisin siellä sitten pohjolasta kysyville näyttää. Oiva päivä tämän toteuttamiselle oli kun saksalaiset toverimme olivat meillä kylässä ja kiersimme muutamia Tuusulan omia nähtävyyksiä.

Nowadays the building works as a museum and a cafe - the bets in the town, actually!

For the honor of the 18 days, here's a list of 18 things to do before leaving for exchange year:
/ 18  jäljellä olevan päivän kunniaksi, tässä 18 asiaa jotka tehdä ennen vaihtoon lähtöä:

 1. Check your vaccinations / Tarkista tarvittavat rokotteet

 

2. Get your visa on time / Hanki viisumi ajoissa

3. Get to know your host country a bit / Tutustu hiukkasen kohdemaahan

 

4. Talk with your host family / Juttele isäntäperheesi kanssa

 

5.  Tell your high school and your Student organization that you're going for an exchange year / Ilmoita opiskelupaikallesi ja SLL:lle että lähdet vaihto-oppilaaksi

 

6. Inform your hobby organisations that you're not continueing at the fall / Ilmoita hararstuksiin että et ole jatkamassa syksyllä

 

7. Study the language / Opiskele kieltä 

 

8. Take photos of your home country / Ota kotimaastasi kuvia

 

9. Make sure that all your exchange papers are ready and correct - on time! / Varmista että kaikki vaihatripaperisi ovat valmiina ja täytetty - oikein ja ajoissa!

 

10. Get a credit card and check your banc cards and accounts and everything / Hanki luottokortti hätätilanteita varten ja tarkista pankkikortit ja pankkitilit ja kaikki turan tärkeät raha-asiat

 

11. Spend lots of time with your family and friends / Vietä paljon aikaa perheen ja kavereiden kanssa

 

12. Eat lots of your home country favorites / Syö paljon kotimaasi lemppareita

 

13. Buy stuff that you'll need from home, like contact lenses and medecins and such / Osta tarvitsemasi jutut kuten piilarit, lääkkeet yms

 

14. By souvenirs for your host family and your host country friends / Osta tuliaisia isäntäperheellesi ja uusille tuttavuuksille

 

15. Buy an adapter / Osta adapteri

 

16. Start packing / Aloita pakkaaminen

 

17. Get nervous and excited and thousand feelings at once / Ole hermostunut ja innostunut ja kaikkea mahdollista samaan aikaan

 

18. Get to the airport and have the time of your life! / Painu lentokentälle ja vietä elämäsi vuosi!

 

These 11.00 p.m. summer night views from our balcony I will miss a lot

The day before we celebrated the farewell of our lovely friend, Sanni, (her lovely blog can be found here!) who has a plain to catch to Germany on Sunday tomorrow! While hugging her the last time I still couldn't realize that they're actually leaving, and some of our YFU crew have already left, and that I'm actually leaving quite soon too. Always when that moment of realization comes my eyes start to feel just a tiny bit wetter when I think about all the amazing people at home that I won't get to see for such a long time. I haven't felt anything even close to regret towards my decision to go, but sometimes I do get freaking scared at the thought that I'm gonna be living a year all by myself in a strange country, talking strange language and where there's no one I know in thousands of kilometres distance! Or maybe not scared actually, more like nervous. or scared. Haha I don't know! I've talked and heard and read from others too that when the departure date is getting closer, feelings start to get lost on their own rocky maps. My excitement is of course getting bigger every day too - seriously, Pinterest might soon bann me from their Ecuador sections - but so are other thoughts as well. I always thought that I'm such an independent and also brave person that I won't do more than smile while waiting on my adventure to begin, but that clearly is not the case. If some one gets me to get that I am leaving alone to go to Ecuador for a year I would be really grateful. But while waiting for that enlightenement to arrive I wish all you fullminded people a happy weekend!

Toissapäivänä juhlittiin ihanan Saksaan vuodeksi reissaavan Sannin läksiäisiä (hänen ihana blogi löytyy täältä!), ja en kyllä siinä vikaa kertaa halatessa vielä millään käsittänyt että Saksaan lähtevien lentopäivä on jo huomenna Sunnuntaina! Aina kun tulee se hetki, että tajuan että he oikeasti jo lähtevät ja jotkut YFU-vaihtariporukasta ovat jo lähteneet ja pian lähden itsekin, niin rupeaa silmiä vähäsen kirvelemään kun ajattelen kaikkia niitä ihania ihmisiä täällä kotona joita en tule niin pitkään aikaan näkemään. Missään vaiheessa en tosiaankaan ole päätöstäni katunut, mutta kyllä välillä pelottaa ihan perteleesti kun tajuan että lähden yksin vieraaseen maahan jossa puhutaan vierasta kieltä ja jossa ketään tuttua ei ole monen tuhannen kilometrin säteellä! Tai ei ehkä pelota, mutta jännittä ja vähän hermostuttaa. Eli kaipa pelottaa. Haha en tiedä! Muiltakin kuullut ja lukenut ihan samaa, että tässä lähdon lähestyessä alkaa tunteet mennä ihan omia mäkisiä reittejään ja vaikka innostuskin kokoajan kasvaa - Pinterest varmaan kohta sulkee minut pois Ecuador-osastoilta - niin niin kasvaa kyllä muutkin ajatukset. Ajattelin aina että olen niin itsenäinen ja rohkeakin että eihän mulla muuta kuin hymyä tule tästä seikkailun odottamisesta, mutta ei se kyllä ihan niinkään mene. Jos joku onnistuu takomaan päähäni että lähden.vuodeksi.yksin.pois. niin oisin kovin kiitollinen! Sitä valaistusta odotellessa kuitenkin ihanaa viikonloppua teille täysjärkisille!

Thursday, 16 July 2015

Tuusula fair


Howdy! I hope you're doing great!
This post is about two months late already, but this is just another opportunity to use my life motto - better late than never! So about those two months ago there was a fair in my current hometown, Tuusula. This is a small town with not much happening, but when for once there was this one happening me and my friend Sanna-Mari went to check it out before our orchestra practice. (check out her lovely blog here!) And we were happily surprised! I've started to see these cute little Finnish things everywhere propably because of my all the time nearing departure date (34!!!) or just due to my country-side based heart, but anyways I found this event extremely adorable! And a big event for Tuusula's yardstick! There were about fifty stands and lots of people, and some stands were all the way from France or Italy! Well, more specificly, as I found out when talking to the french woman and men at the crepe stand (a chance to speak French in Tuusula, yay! No matter that my French was pretty much emberassing), they have lived in Finland for quite some time already. ''Metrilakua'' (translated metre liquorice), cute little Finnish handwork, the most delicious banana-nutella-crepe ever, great company, a huge all-yellow fiel of dadelions and so much laughter with photographing that my stomach still hurts were the ingredients of this super photo filled post.

Huhuu! Toivottavasti kuuluu oikein hyvää!
Tämä postaus on nyt jo suunnilleen kaksi kuukautta myöhässä, mutta eipä tässä muuta kun taas yksi hyvä tilaisuus käyttää elämäni mottoa - parempi myöhään kuin ei milloinkaan! x) Mutta tosiaan, nuo suunnilleen arvioidut kaksi kuukautta sitten täällä tänhetkisessä kotikunnassani Tuusulassa oli markkinat. Tuusula on pieni kunta (oikeastaan melko suuri pinta-alaltaan ja asukaslukukin on noin 40 tuhatta, mutta se on niin eri osiin jaouitunut että tämä oma osaseni kyllä on pieni) jossa ei oikein tapahdu mitään, mutta tuolloinpa tapahtui ja me Sanna-Marin (käykää kurkkaamassa hänen ihanaan blogiinsa!) kanssa päätimme lähteä paikan päälle ennen orkesteriharkkojamme. Ja oltiin kyllä tosi iloisesti yllättyneitä! Olen alkanut kiinnittämään huomiota ihan arkipäiväisiin kotimaan juttuihin, ehkä kokoajan lähentyvän lähtöpäivän takia (34!!!) taikka sitten vaan mun maalaishöpsöydestä johtuen, mutta oli syy mikä tahansa niin erityisesti nämä markkinat koin älyttömän suloiseksi! Ja Tuusulan mittapuulla isoksi sellaiseksi! Aukioilla oli viitisenkymmentä kojua ja aika lailla porukkaa (en kyllä meidän lisäksi tainut nähdä yhtään 13-18-vuotiasta, haha!), ja osa kojujen pitäjistä oli Italiasta ja Ranskasta asti! Tosin tarkemmin ottaen olivathan he jo Suomessa jonkin aikaa asustelleet, niin kuin selvisi Crepe-kojulta jossa pääsin hiukan harjoittamaan surkeaa ranskan taitoani (jes mikä harvinainen tilaisuus! Jonka kyllä mokasin aikas pahasti mutta hymyillenhän vaan hekin siihen reagoivat !). Metrilakua namnam, söpöä suomalaista käsityötä, maailman herkullisin banaani-nutella-crepe, parasta markkinaseuraa, valtavan keltainen voikukkapelto ja niin paljon naurua valokuvia ottaessa että vatsaan vieläkin koskee olivat tämän valokuvilla ylitäytetyn postauksen ainekset.




























Tomorrow tomorrow is the day that I've waited for all summer; our departure day to Venice! We're traveling with the whole family after a long break of the four membered gang's trips, and the promised 30 degrees weather sounds rather okay after the summer here in the North has been rain almost 24/7! And Italy doesn't need a reason to be wonderful! Exclamation marks after exclamation marks but there are not enough of them to tell how excited I am! My Spotify favourite, Have a Great Day!- playlist is playing in the backround and I'm for sure doing as I'm told! My week went great at my granparents' and visiting relatives and this Venice weekend is the perfectcly round and sweet cherry on top!
/Huomenna huomenna kesän mittainen odotus päättyy ja lähdemme perheen kanssa kohti Venetsiaa! Emme ole pitkään aikaan reissanneet koko porukalla ja täällä Suomen sateissa kyllä kaipaakin niitä Pohjois-Italiaan luvattuja yli 30 asteen helteitä! Ja Italia on aina ihana! Huutomerkkejä huutomerkin perään, mutta vaikkakin emme ole matkalla kuin vähän reilun viikonlopun niin siltikin olen niin niin innoissani, oi että! Spotify:n lempparini Have a Great Day! - soittolista soi taustalla vaikka ei edes tarvitsisi, minulla on jo ihan mahtipäivä! Viikko sujui mainiosti isovanhempien luona ja sukulaisia tavatessa, ja Venetsiaviikonloppu kruunaa sen kyllä oikein kunnolla! 

Have a super really really great weekend!
/Oikein oikein ihanaa viikonloppua! 

Love, Anna