up and down

Exchange student roller coaster! That's what's up. And down. And up again. And the same way we did move also at Weeeked festival, what a perfect kind of last weekend in Finland! I do still got one full week before my flying day, but next weekend I'm gonna spend at a cruise to Stockholm with my sister and granny. These days have been great, but sad too. I finally realized that I'm leaving and my first expression was 'what the heck am I doing'. When I had to say goodbye to my friends I stood up until 4 am because my head was a mess, I thought about everything that I'm not gonna see this year and especially everyone that I'm not going to see. But when I finally got some sleep it did help - like it always does - and I was back to being excited. Still sad, but excited at the same time.

Vaihtarivuoristorataa! Sitä on liikkeellä! Ja ylös alas mentiin kyllä Keinutaanki tahtiin viime viikonloppuna Weekend Festivaaleille, ei ehkä parempaa vikaa Suomi-viikonloppua oisi voinut olla! Onhan mulla lähtöön juu vielä viikko (tasan!), mutta ensi viikonloppu meillä menee Tukholman risteilyllä siskon ja mummin kanssa. Mutta tosiaan. Nämä viimepäivät on ollut ihan super ihania, mutta oon nyt ruvennut tajuamaan että olen oikeasti lähdössä pois niin pitkäksi aikaa ja sen tajutessa ekana mieleen tuli 'Mitä helkuttia oon tekemässä'. En halua lähteä -vaihe iski kun piti sanoa moikat (ei tosiaankaan hyvästit, mutta näkemiin vähäksi aikaa) kavereille sunnuntaina ja pikkupaniikki on ollut meneillään siitä asti, mutta silti en kyllä mistään hinnasta peruisi tätä mahdollisuutta. Ja niin kuin aina, yöuni auttoi ja aamulla olikin jo taas innostusta ilmassa tuttuun tapaan. Tekisi mieli sanoa että pahimmasta siis päästy yli mutta enpä ole ihan varma! Mutta kaiken haikeuden ja valituksen kukkuralla on kyllä se, että ootan lähtöä tosi innolla. 

In between today and when posting the last time we've been up to all things nice with my family and friends. My mom had a business trip so we ate dinner at Mankeli restaurant (the best one in Tuusula!) with my sister and dad. Me and Anni also took part in our very own color run, Sanna-Mari I got to see after way too long time at a picnic, and weekend was spend at Weekend with our lovely group. Martin Garrix a.k.a. my future husband was one of the best, David Guetta still is THE DJ for me, and Avicii for sure deserved to be the great last performer. On Sunday we got ourselves and our aching foots and throats out of bed to meet in Helsinki with our five girls group. We did some shopping and went to eat at Splizzeria (me likey!) and then had our traditional dessert at the lawn. And Eve honey had bought some mudcake, yum <3 Monday was the last holiday here for the Finns so I spent it at the beach with friends, and today when others went to school I couldn't stay too far either since I wanted to meet with my high school mates at coffee, since I probably wont see them before next summer. Eeks. The hardest thing about leaving is for sure leaving everything and especially everyone behind. I love my friends so very much and I'll miss them awfully much and honestly said I'm not sure how I'll survive without them. But luckily I'm not leaving for good. And there are tons of great things awaiting in the beautiful strange land. Let's just say that no matter how excited and happy I am about being an exchnae student and I would never give away this chance I've gotten, but it's not all sunshine and roses. I still do have seven days here (before coming back) and I'll take all out of them.

Viime postauksen jälkeen ollaan puuhailtu kavereiden ja perheen kanssa kaikenlaista kivaa. Äiti lähti vielä työmatkalle mutta kävimme iskän ja siskon kanssa syömässä Mankelissa (Tuusulan parhaita!) Annin kanssa toteutettiin meiän oma color run metsässä maissitärkkelyksen kera kun aito alkuperäinen jäi väliin, Santsia näin pitkästä aikaa piknikillä ja perjantai sekä lauantai menikin mainion sekalaisen sakin kanssa Weekendissä. Martin Garrix a.k.a. tuleva sulhanen oli yksi parhaista DJ-jumalan David Guetan lisäksi, ja koko festareitten pääesiintyjä Avicii oli kyllä paikkansa ansainnut. Sunnuntaina yritettiin herätä kipeitten jalkojen ja kurkkujen kanssa mutta jaksettiin kuin jaksettiinkin mennä Helsinkiin ihanalla tyttöviisikko-porukallamme. Kiertelimme vähän kauppoja ja kävimme syömässä Splizzeriassa (tykkäsin!) ja jälkkäriksi ostimme jätskiä jota söimme tavalliseen tapaan pikkuparlamentin nurtsilla. Ja Eve ihana osti meille vielä mutista, nam <3 Maanantai oli täällä suomalaisilla vika lomapäivä, ja se meni ihanasti rannalla (uskallettiin jopa uimaan, hyvä me). Kun  koulut tänään alkoi niin piti munkin päästä koulun maille, Vallilasta löytyi mukava Suvanto-niminen kahvila jossa kävimme Hellun luokkakavereiden kanssa, joita niitäkin näin nyt ehkä vikaa kertaa ennen ensi kesää. Kaikista hankalinta tässä lähdössä on se, että rakastan kaikkia kavereitani ihan hirmuisesti ja mulla tulee ihan hirveä ikävä kaikkia. Ja kaikkea. En ole kovinkaan paha koti-ikävöijä, mutta laatuaikaa perheen kanssa tulee ikävä. Puhumattakaan suklaasta ja ruisleivästä ja valoisista öistä ja kaikesta mahdollisesta. Huuuh. Pointtinahan siis tässä on se, että vaikka kuinka ihanaa onkin lähteä kohti suurta ja tuntematonta, niin ei se ihan pelkkää ylämäkeä ole. Lähempänä lähtöä fiilisket korostuu entisestään, lentokentällä tulee varmaan pikku hermoromahdus. Mutta siihen asti mennää  päivä kerrallaan! Seitsemän päivää jäljellä, ja aion ottaa niistä kaiken irti.

Love, Anna

FOLLOW WITH BLOGLOVIN