Ecuador needs your help

I'm pissed. I'm really pissed. Because there's so much bad happening and so much help needed but really many don't even know anything about the whole case. But, this definitely isn't my personal feelings -post, this is a post about my other home country, Ecuador. On Saturday 16th of April, 2016, an earthquake of 7,8 grades hit the northern coast of Ecuador. It was so strong, that even in the province of Cotpaxi, over 200 km away from the epicentre in the province of Esmeraldas, we could move the ground moving below our feet and people ran away from their houses, some lost electricity and in some other areas some stores had massive damage because the merchandise fell form the shelfs. But, that was nothing compared to what happened at the coast.

In the towns, where te earthquake was the strogest, are parts where over 70% of the houses collapsed completely. There have been over 700 deaths (and the number keeps still rising), there are still people missing, thousands of injured people and thousands without food, shelter or even water. Let me tell you, the situation is a lot worse than even news let you know. And the after earthquakes keep going on. A part from that, Ecuador was already before in an economic crisis, so this earthquake definitely didn't help the financial situation either. The one bright side of the things is, that the whole country works amazingly beautifully together. Everybody donates water, food or clothes to send to the coast, volunteers save survivors and dig bodies from the ruins with the fire fighters and polices of whom 75% are at the coast now, and for example with y exchhange friends we went to the donation center and organized the donations for more than two hours, and our male friends built coffeins, because they were even running out of them (everyone there was also just volunteering). I've never seen any country work that well together and work that much to help each other, and it has been amazing to prove. But the help from insie the country still isn't enough. We've gotten a lot of help from the neighbour countries and some from neighbours further, but Ecuador still needs a lot more. It's going to take many years before the ruined cities will be rebuild, and before that more importantly it's still gonna take a long time before everyone who lost their houses will get shelter, and even until they all will have enough food and water. At the heat of the coast the need of water is especially serious, as well as the need of medicine because the diseases keep spreading with the bodies and uncovered people everywhere. So many families have felt such a loss, that all we can do now is to help them get back on their feet. We exchange students also felt the personal loss, when our German friend who lived in Manta, one of the towns that was affected the worst, was found dead with her whole host family after looking for her for 3 days. The news were and are horrible and everytime I do realize it it gets just as horrible as finding out about it, but it just pushes us forward to help the people that we still are able to help. But our resources are just as strong, so please give Ecuador a hand. Even just one dollar / euro / peso or whatever is a start, and the whole country is really helpful for all kind of help. Ecuador needs you.

Mua suututtaa. Ja paljon. Koska täällä tapahtuu kauheita asioita ja ne jotka nyt eivät jotakuta meistä Ecuadorin maalla asustelevia ole seurannut sosiaalisen median kautta niin ei tiedä siitä juuri mitään. Mutta tämä ei ole henkisten tunteiden purkaus-postaus, vaan postaus mun toisen kotimaan, Ecuadorin puolesta. Lauanataina 16 huhtikuuta 2016 Ecuadoriin iski yksi pitkään aikaan tuoisimmista maanjäristyksistä, 7.8 asteen vahvuinen. Sen epicentro oli maan luoteisrannikolla Esmeraldas-provinssissa, mutta tuntui koko maassa. Minun provinssissaniosalta lähti sähköt ja ihmiset juoksivat taloistaan ulos, mutta säikähdyksellä selvittiin. Rannikolla tilanne ei tosin ollut läheskään yhtä hyvä. Yli 700 on kuollut ja luku kasvaa yhä, tuhansia on loukkaantunut, ihmisiä on yhä kateissa ja tuhansia on kodittomina. Pahiten tuhoutuneilla alueilla yli 70% rakennuksista on romahtanut maan tasalle, ja vesi, ruoka ja lääkintätarpeet loppuvat kesken. Rannikon kuumuus aiheuttaa sen että taudit leviävät nopeasti ja vesipula on paha. Kaiken tämän päälle vielä se, että jälkijäristykset jatkuvat yhä.

Tilanne on oikeasti paljon pahempi kuin edes uutiset kertoo. Ja me vaihtarit ollaan oltu erityisen surullisia meidän saamien uutisten vuoksi, kun yksi YFU:n vaihto-oppilaista menehtyi maanjäristyksessä koko isäntäperheensä kanssa. Etsimme häntä kolme päivää, ennen kuin heidät löydettiin raunioista, ja hänen Saksasta tulleet vanhemmat vahvistivat tytön olevan hän. En vieläkään voi kunnolla sisäistää tapahtunutta, se oli niin täysin väärin, mutta ainakin tiedämme että hänellä oli upea vuosi Ecuadorissa ja että nyt hän lepää rauhassa. <3 Mutta kaiken tän kauheuden keskellä on upeeta nähä miten koko maa auttaa toisiaan. En oo koskaan nähnyt mitään vastaavaa, ei ole ollut tarve mun elämässä mutta rehellisesti sanottuna en osaa kuvitella saman tapahtuvan Euroopassa. Täällä jokainen on lahjoittanut jotakin, mm. meidän koulussamme jokaisen tuli tuoda vähitään 5litraa vettä ja tonnikalaa tai muuta purkitettua ruokaa, ja suurin osa toi siihen päälle vielä kaikenlaista kuten vaatteita, koiran ruokaa  (koiriakin pelastetaan ja autetaan), vilttejä ja läkintätarpeita. Lisäksi rannikolle on lähetty hurjasti vapaahtoisia auttamaan loukkantuneiden kanssa, pelastamaan ihmisiä raunioista ja siivoamaan jälkiä. Olen kuullut siellä olleilta että näky ei ole kaunis irtonaisten ruuminosien maatessa kaduilla, mutta noin 75% palomiehistä ja poliiseista ja suuri osa armeijaa on lähetetty apuun, ja he työskentelevät rohkeasti kaiken tämän keskellä. Myös vahingoitta säilyneestä vuoristosta käsin autetaan, mm. yhtenä päivänä menimme Ambaton vaihtarikavereitteni kanssa vapaaehtoisiksi lajittelemaan lahjoituksia, ja meidän poikapuoliset kaverimme laitettiin rakentamaan hauta-arkkuja, koska kuulemma nekin ovat loppuneet kesken.  Myös paljon verta on luovutettu isommissa kaupungeissa, ja kaikenlaista mahdollista apua lähetetty. Myös ulkomailta on autettu paljon, varsinkin lattarimaat ovat läettäneet vapaaehtoisia, hurjia määriä juomavettä ja raha-avustuksia Euroopasta asti. Mutta  tämä kaikki ei siltikään ole tarpeeksi. Ecuadorissa oli jo ennestään talouskriisi, ja tämä katastrofi hankaloitti tilannetta hurjasti. Jokainen ecuatorialainen joutuu maksamaan vähintään kerran kuussa koko päivän palkkansa lahjoitettavaksi, veroja nostetaan ja muulla tavoin hallitus yrittää auttaa rannikon ihmisiä, mutta samalla tietysti hankaloittaa muiden kansalaisten rahatilannetta. Sen vuoksi erityisesti kaikki mahdollinen apu on äärimmäisen tärkeää. Kaukaa käsin on hankala lähettää tarvikkeita, mutta rahallinen apu on kanssa aivan yhtä tärkeää. Jo yksi dollari/euro/peso/mikä vaan auttaa, ei tarvitse suuria summia lahjoittaa. Ecuador tarvitsee sun apua, ja on hurjan kiitollinen jos sitä saa.
 

- Ecuadorian Red Cross / Ecuadorin Punainen Risti 

- Unicef

- and also if you prefer not using the organizationes, sending money to us exchange students here to buy water and such to donate is also a good way (if you even thought about us keeping the money, you still haven't realized how bad the situation is and how bad we want to help) / ja jos mieluummin et maksa järjestön kautta, niin suoraan meille vaihtareillekin voi lähettää rahaa jolla voimme ostaa vettä ja muuta tarpeellista lahjoitettavaksi (jos mielessäsi edes kävi että pitäisimme rahan itse niin et ole vielä ymmäryänyt miten psha tilanne on ja miten kovasti haluamme auttaa)

watch this & this video

Love and hugs to the coast and every other part of the world,

Rakkautta ja haleja rannikolle ja kaikkiin muihinkin osiin maailmaa,

Anna

the photos are from / more information at:

https://www.globalgiving.org/projects/ecuador-earthquake-relief-fund/

http://www.voanews.com/content/death-toll-rises-in-ecuador-quake-recovery-to-cost-billions/3291824.html

http://waowstuff.com/news/ecuador-earthquake-death-toll-rises-to-413/

http://en.radiovaticana.va/news/2016/04/17/pope_prays_for_earthquake_victims_in_ecuador,_japan/1223518 

http://www.unhcr.org/5717e80b6.html 

http://newsinfo.inquirer.net/780194/dramatic-rescue-amid-rubble-gives-ecuador-hope-for-survivors

http://www.ucc.org/news_disaster_ministries_sends_aid_earthquake_survivors_ecuador_and_japan04182016

Sierra Trip

Hooola! So this time I'll actually tell something more about the trip than just "it was amazing", which it by the way was. But it was also really interesting and teachful. And we saw all the spots (except the coast, I'll hopefully get to see that some other time before I return!) that I saw from the internet before I got here and of which I've heard since I've been here, my Ecuador bucketlist is getting more and more checkmarks and every checkmark is a lot prettier than I ever imagined! 

 /Heipä heei! Tällä kertaa siis aion kertoa meidän Sierra matkastamme vähän muutakin kuin vaan että "oli upea reissu", vaikka sitä se kyllä olikin. Mutat se oli myös kaikinpuolin kiinnostava ja opettavainen. Ja näimme kaikki ne kohteet (paitsi rannikon, jonne toivottavasti pääsen käymään joskus toiste ennen paluutani!) jotka näin netistä ja kirjoista ennen kuin laskeuduin Ecuadoriin, ja siten Ecuador ämpärilistani onkin saamassa koko ajan enemmän ja enemmän check- merkkejä, joista jokainen on ollut paljon parempi kuin olisin edes kuvitellut!

Quito

We started in Quito, the capital, where after the first night together we got up on the Teleferico, from which we could see beautifully almost whole Quito - and llamas! We also went to the Historic centre (an Unesco World Heritage site) and "Mitad del Mundo". There's a big monument at a location called that, but it's not actually the true one. We instead went to the real one, about 100 meters to the North from the monument. There was an interesting museum and exams about the equator - for example we got to see how on the different sides of the line around the planet the water going down a sink spinned to the other direction than on the other side of the line. And that when you stand over the line, you loose 1kg of your mass, which we also got to prove . It was super interesting!

  

/ Reissumme alkoi Quitossa, pääkaupungissa, jossa ensimmäisen yhdessä vieteyn illan jälkeen nousimem aamulla Telefericon huipulle, josta näki hienosti lähes koko Quiton - ja laamoja! Sen lisäksi vierailimme Vanhassa keskustassa (Unescon Maailman perintökohde) ja "Mitad del Mundossa". Quitossa on suuri monumentti joka kulkee sillä nimellä ja merkitsee päiväntasaajan reittiä, mutta joitain vuosia sitten gps-laitteilla pystyttiin todistamaan että monumentti olikin noin 100 metriä pielessä, joten aitoon oikeaan kohtaan tehtiin uusi, pienempi monumentti, jonne me suuntasimme. Siellä oli kiinnostava pieni museo ja päiväntasaaja-kokeita - esimerkiksi näimme miten eri puolilla päiväntasaajaa vesi valui lavuaarista pyörien eri suuntiin (opittiin Biologian tunnilla, mutta en oisi ikinä uskonut näkeväni eroa kahden metrin säteellä!) Ja kun seisoit linjalla, massastasi katosi 1kg, minkä myös pystyimme todistamaan. se oli tosi kiinnostavaa!

the real thing

there's South over there, I'm not just trying to point at this couple

 

wanted to do a split on the equator, did a split on the equator!

Otavalo & Laguna Cuycocha

 The next day we went to Otavalo, for the most famous handwork market in the country. It wasn't the main day of the market (it was a Monday instead of a Wednesday, Saturday or Sunday) so it wasn't on its biggest, but it was still wonderful! Not maybe for the wallet thought, since I bought a lot of souvenirs there. After that we continued our tirp to Laguna Cuicocha to make a small hike around it, which was absolutely beautiful.

/ Seuraavana päivänä suuntasimme Otavaloon, maan kuuluisimmalle käsityömarketille. Vierailemamme päivä ei ollut marketin "pääpäivä", (keskiviikon, lauantain tai sunnuntain sijaan oli maanantai) joten se ei ollut suurimmillaan, mutta oli silti todella hyvä. Ei tosin ehkä lompakolle niinkään, sillä ostin sieltä paaljon tuliaisia. Otavalon jälkeen matkamme jatkui Laguna Cuicochalle, jossa patikoimme jonkin aikaa todella kauniissa maisemissa.

Antisana & Baños

 The next day we went to the reserve of the volcan Antisana (which we didn't get to see because it was too cloudy) and hiked up some hours there (it was cold btw! +4000m above sea level does freeze the air a bit), then for the night we drew to Baños.We did some free walking around in Baños and the next day we hiked up to a hill,until a big Cross. After that we drew to my favorite, the Casa del Arbol (Which is also known as the Swing at the End of the World)! It has actually lately been in many blogger´s traveling lists, and for a reason! The views are really pretty and most of all you can take amazing photos there haha! And plus it's  a swing so it's also a nice experience. We got a little extra experience from the erupting Tungurahua close by, which we couldn't see because of all the ash but we could hear its erupting sounding like a thunder. After that we returned to our really nice (my favorite, the staff was so sweet and the breakfast was delicious and the prices from 7.50$ to 9.50$!) hostal where by coincidence also stayed a group of British volunteers who we met in Quito, and after what we went to the therapic pools of Baños, which look horrible, because the water comes from the Volcanoe Tungurahua, and is for that reason really hot. At the same place there are also cold swimming pools and everything fro between. It was mandatory to use a swimming hat, for that reason the pinup look haha!

/ Seuraavana päivänä menimme Antisana-tulivuoren luonnonpuistoon (itse tulivuorta emme tosin nähneet sillä oli liian pilvistä) ja (oli muuten kylmä! Yli 400m metrin korkeudessa päiväntasaajan aurinko ei enää hirveästi lämmittänyt) ja illaksi ajoimme minibussillamme Bañosiin. Kävelimme vähäsen ympäriinsä ja seuraavana päivänä kiipeilimme erään kukkulan huipulle, suuren Baños-ristin juurelle. Seuraavana oli koko reissun oma suosikkini, Casa del arbol! (joka tunnetaan myös nimellä Maailman lopun keinu) Kyseinen turistikohde on itseasiassa esiintynyt mnien matkabloggaajien postauksissa lähiaikoina paljonkin, eikä syyttä! Maisemat ovat todella kauniit ja ennen kaikkea sieltä saa upeita kuvia haha! Ja lisäksi onhan se kaikkien keinujen tapaan kiva kokemus. Ja meidän tapauksessamme saimme vielä vähän lisäkokemusta vieressä purkautuvan Tungurahuan ansiosta. Emme nähneet laavaa tai edes itse tulivuorta sillä ilmassa oli niin paljon tuhkaa, mutta kuulimme sen ukkoselta kuulostavat äänet kyllä! "Puumajan" jälkeen palasimme motelliimme (joka oli muuten oma lempparini,henkilökunta oli todella mukavaa ja aamupala oli super hyvä ja hinnat olivat vain 7.50$-9.50$!) jossa oleskeli sattumalta myös Quitossa törmäämäämme ryhmään brittiläisiä vapaaehtoisi. Hotellilta jatkoimme seuraavaksi Bañosin vesiterapia-altaille, joiden vesi on tulivuori Tungurahuan lämmittämää - kylmä altaita lukuunottamatta. Uimalakin käyttö oli pakollista ja ostimme kaikki samaiset Bañosista, siitä syystä pin up - look haha!

 

 

 

Find the cross !

 

 

Riobamba & Volcan Chimborazo

The next day we started our trip towards Riobamba. We left our suitcases in the hostal (also a really pretty one) and got prepared for climbing Chimborazo, the world's highest volcanoe. It hasn't been active for thousands of years (except that now they're found some unsure signs of activity again) so it doesn't really count as a volcanoe, but with its top being at the altitude of 6300 and the location only few hundred kilometers away from the equator, what makes it the closest point on Earth closest to the sun. We drove with our minibus until the refugee at the altitude of 4800m, and climbed up to another refugee and after that a laguna, which was at 5100m. It's such a short distance right? But the altitude makes it atleast 10 times harder so I almost fainted from my head ache when we stopped in a small hotel on the way! (one night costed around 30$ IN A VOLCANOE #onlyinecuador) It was a lot harder for the head than for the body, even thought breathing obviously was the main problem. But I'm so happy that I didn't faint so I got to walk until the tiny lake and we also got to see snow!! Never knew how much I cold miss it haha! After chimborazo we drank some hot chocolates in a cafe at the first refugee (1.25$, Ecuadorian prices will never not-amaze me) and then returned to our hostal, rested a bit and went to a small Riobamba ciytour and ate dinner. (every day we had a breakfast, lunch and a dinner, which let me tell you was way too much food! Normally here we only eat a lunch, because it's big!) It's such a pretty city, one of my favorites!

/ Seuraavaksi suuntasimme kohti Riobambaa. Perille saavuttuamme jätimme laukut motelliimme (kanssa tosi kaunis yksilö!), laitoimme lisää vaatetta päälle ja suuntasimme maailman korkeinta tulivuorta, Chimborazoa kohti. Se ei ole ollut aktiivisena tuhansiin vuosiin (paitsi että nyt lähistöltä löydettiin aktiivisuuteen viittaava laavapuro?) joten virallisesti sitä ei tulivuoreksi lasketa, mutta 6300 metrin korkuisen huippunsa sekä päiväntasaajan läheisyytensä kanssa sillä on joka tapauksessa hallussaan maailman ennätys; Maapallon lähin piste aurinkoa. Ajoimme minibussillamme tukikohtaan 4800 metrin korkeudessa, josata aloitimme hitaan tallustelumme. Kapusimme lammelle 5100 metrin korkeuteen, ja vaikka etäisyyttä ei niinkään ollut niin aikaa ssiihen kului, koska korkeus merenpinnasta teki kulkemisesta niin vaivalloista. Viiden kilometrin korkeudessa olevassa pienen pienessä hotellissa (jossa yöpyminen maksoi muistaakseni 30$, vaikka oltiin TULIVUORELLA #onlyinEcuador) melkein pyörryin koska päähän otti niin kovasti. Mutta olen oikein iloinen etten pyörtynyt että jaksoin muitten mukana kiivetä että sain nähtyä lammen ja jopa lunta!! En oisi ikinä uskonut miten ikävä lunta voisikaan tulla haha! Alas laskeuduttuamme joimme kaakaot (1.25$, ecuatorilaiset hinant ei koskaan lakkaa hämmästyttämättä!) ja sitten palasimme motelliimme, lepäsimme vähän aikaa ja kävelimme piene Riobamba kierroksen ja suuntasimme illalliselle. (söimme joka päivä aamupalan lisäksi lounaan ja illallisen, mikä oli kyllä ihan liikaa ruokaa! Täällä kun annokset on 99% ajasta niin isoja että sillä tavanomaisella pelkällä lounaalla pärjäisi vallan mainiosti) Riobamba on tosi kaunis kaupunki, yksi lemppareistani!

 

Cuenca, Incapirca & Cajas

 The next day we started going towards Cuenca, and stopped at the oldest church of Ecuador and at Incapirca which were on our way. It's the biggest incaruins in Ecuador, and it was really pretty! After that we continued our next stop in Cuenca, an Ortega & Hijos - sombrero factory, where they make panama-hats. Which by the way, a un fact, are actually Ecuador hats, but they just happened to get a false name some years ago when lots of foreigners saw all the people from Panana using them. We got to see every part of preparing the hats since it was a factory-museum, and it was really interesting. After that we went to our hostal, which this time was a youth hostal and the workers were almost all backpackers who volunteered there to be able to sleep and eat for free - we talked a long chat with an argentino and learned a lot about their accent and about the world. But before that conversaion we ate of course (seriously, we kept talking about our foobabies the whole trip!). The next day we went for a hike in the Cajas - a big, beautiful national park in the altitue of around 4000m. After that we also had a small walking tour in Cuenca (even prettier than Riobamba, the historical center was named as a Unesco herital site, and is full of foreigners who have decided to spend their retirement years there), which we continued without our guide and found other Inca ruins, where we bought belgian waffles from an Belgian man who had moved to Ecuador to live with his wife. One of my favorite parts of this whole year has been meeting so many interesting people, you would have no idea what kind of stories people have to tell before you ask. The same we got to prove in the night when we accidently started one of the most interesting conversations ever with a argentinan backpacker gir, who was selling handmade jewellery. I asked her how does she do the bracelets, and we learned so much important stuff about life over all. We also celebrated our 200 days in Ecuador with delicious ice creams.

/ Seuraavana päivänä läksimme Cuencaa kohti, ja matkalla pysähdyimme Ecuadorin vanhimmalla kirkolla ja Incapircalla, joka on Ecuadorin suurin ja parhaiten säilynyt inkaraunio, ja tosi kaunis! Historiakierroksen jälkeen seuraava pysäkki oli Cuencan rajojen sisäpuolella Ortega & Hijos - sobrereotehtaalla, jossa panamahattu tehtaasta (jotka ovat siis oikeasti Ecuadorista kotoisin, mutta sattuivat saamaan nimensä kun ulkomaalaiset näkivät suuren määrän panamalaisia käyttämässä kyseistä hattua.) Pääsimme näkemään hattujen valmistuksen vaihe vaiheelta ja lopuksi myös ostaa paikalla käsinvalmistettuja hattuja, halvin tosin oli 30$ ja hinnat jatkuivat ainakin muutamaan lisänollaan asti. Sieltä suuntasimme motelliimme, joka tällä kertaa oli nuorisomotelli jonka lähes kaikki työntekijät olivat reppureissaajia jotka toimivat vapaaehtoisina ruoka- ja nukkumapaikka-palkalla. Meillä oli hirmu kiinnostava keskustelu mm. erään argentiinalaisen kanssa heidän aksentistaan ja maailmasta! Mutta ennen kyseistä juttutuokiota söimme tietysti (ihan tosissaan, koko matkan jatkuvana aiheena oli jatkuvasti kasvavat foodbabyt!). Seuraavana aamuna menimme patikoimaan Cajas - luonnonpuistoon (sisään päästetään maximissaan vain 80 ihmistä päivässä) noin 4000 metrin korkeuteen. Parin tunnin vaelluksen jälkeen palasimme Cuencan vanhaan keskustaan (joka on myös Unescon maailman perintökohde, vielä Riopambaa paljon kauniimpi! Samaa ajattelee moni ulkomainen eläkeläinen, heitä kun asustelee siellä noin 10 000 ) pienelle kävelykirrokselle jota jatkoimme ilman opasta kavereiden kesken toisille, pienemmille inkaraunioille, josta löysimme myös belgialaisen vaimonsa perään muuttaneen miehen pitämässä herkullista vohvelikojua. Yksi tämän koko vaihtarikokemuksen lempipuolistani onkin ollut kaikenlaisiin mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen. Ikinä ei uskoisi miten kiinnostavia elämäntarinoita taikka -filosofioita sitä löytää "hei":n ja muutaman muun sanan takaa. Samaa todistettiin Cuencan katedraalin portailla kun päädyin kysymään eräältä rannekoruja askartelevalta tytöltä kuinka sitä tehtiin, ja tämä kyseinen argentiinalainen reppureissaaja sai meidät kaikki puhumaan samasta aiheesta ja elämänkatsemuksesta keskenämme vielä seuraavana aamuna!  Samaisen keskustelun iltana juhlimme kanssa 200 kulunutta päiväämme Ecuadorissa.

 

we got to try Johny Depp´s hat (model)!

 

love it when you see it

 

the high stone

the most interesting random conversation ever

 

The next morning our trip was sadly already over, but a good thing was that we still had one night in Quito. Some of our 12-headed group started their trip towards their hometowns already on the way, but most of us went to Quito to eat pizza once more together and stay up all night just talking. Leaving exchange students is always so hard, because with them it's so easy to feel like you've known each other forever! But after this kind of trip there was for sure no way to stay sad!

/ Seuraavana aamuna meidän 10 päivän reissumme oli kaikkien harmiksi jo ohitse, mutta onneksi meillä oli edessä vielä yksi yö Quitossa. Osa meidän 12-henkisestä ryhmästämme lähti omien kotikaupunkiensa suuntiin jo matkan varrella, mutta suurin osa meistä jatkoi Quitoon jossa söimme pizzaa yhdessä ja valvoimme puoli yötä jutellen kaikesta mahdollisesta. Vaihtareiden hyvästeleminen on aina yhtä haikeata sillä niiden kanssa tuntuu jo hetkessä siltä että on tunnettu ikuisuuden, mutta tälläisen matkan jälkeen ei kyllä voinut masentaa mielialaa mikään!